Aikainen neurologinen stimulaatio

Jo ensimmäisestä pentueesta lähtien olen toteuttanut Yhdysvaltojen armeijan kehittämää koirien neurologista stimulaatio ohjelmaa. Yhden pentueen kanssa en ole tätä ohjelmaa noudattanut.

Ohjelmassa tehdään pikkupennuille erilaisia stimuloivia harjoitteita. Nämä harjotteet ovat helppoja suorittaa, mutta niiden kanssa silti pitää olla tarkkana. Liian pitkään tehtynä ne voivat tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tätä ohjelmaa kutsutaa nimeltään Biosensor.

Biosensor

Biosensoriohjelmaan kuuluu viisi harjoitusta, jotka tuottavat neurologisia stimulaatioita, joista yksikään ei luonnollisesti esiinny pentun varhaisessa iässä. Näiden stimulaatioden avulla on havaittu etuja:

parantunut syke,

voimakkaat sydämen lyönnit,

vahvemmat lisämunuaiset,

parempi sietokyky stressiä ja suurempi vastustuskyky tauteja vastaan. 

Biosensor ohjelmassa tehdään nämä viisi harjoitetta jokaisen pennun kanssa kerran päivässä, pennun ollessa 3-16 vrk vanha. 16 vrk vanhana alkaa jo olemaan muut aistit käytössä, jonka johdosta pentuja stimuloidaan muuten.

Vaikutukset

Oppimistesteissä stimuloitujen pentujen havaittiin olevan aktiivisempia ja tutkivampia kuin stimuloimattomat pennut. Sekundaarit vaikutukset olivat, että pennut käsittelivät stressaavia tilanteita vähemmän valittaen, olivat paljon rauhallisempia ja tekivät vähemmän virheitä.

En tietenkään tiedä onko tällä mitä merkitystä oikeasti. Pitäisi olla samasta pentueesta osa jolle tehdään stimulointi ja osalle mille tehdään ja sitten tehdä tutkimuksia. No tietenkään tällaisella ns harrastaja-kasvattajalla ei ole tällaiseen mahdollista. Tässä olisi kyllä oiva tutkimuksen aihe, jollekin tutkijalle.

 

Tiedätkö mitä sinun pentusi on kohdannut ennen luovutusta? 

Tiedätkö mitä sinun koirasi kasvattaja tekee pikkupentujen kanssa ennen niiden luovutusta ? Kun pikkupennut tottuvat kasvattajan luona jo kaikenlaisiin härpäkkeisiin, helpottaa se tottakai pennun tulevaa elämää. Kun valitsee kasvattajaa kannattaa oikeasti myös kysellä minkälaisissa olosuhteissa pentu kasvaa ennen luovutusta. Se voi olla että pennut ovat liian pienessä tilassa tai niillä ei ole oikeasti ulkoilumahdollisuuksia. Tai jos pennut kasvavat erillisessä rakennuksessa eivät pennut saa riittävästi ääni ja muuta stimulantteja pikkupentuaikanaan.

Sinua voi kiinnostaa myös lukea muita blogikirjoituksiani siitä mitä tapahtuu ennen pentujen luovutusta. 

Kasvattajia on monenlaisia joten on tärkeää, että löydät sen oikean. 

Mitä ajatuksia tämä herätti sinussa? 

Koiranpennun sydämen tutkiminen

Koiran pennun sydäntä kuunnellaan kun pennulle tehdään eläinlääkärin tarkastus. Kaikki kasvattajat eivät teetä tätä, mutta se on kuitenkin suositeltavaa. Pennunostajana kannattaa vaatia, että kasvattaja tekee pennulle terveystarkastuksen ennen kuin haette pennun. Tärkeää saada pentu joka on todettu terveeksi tai jos sillä on todettu joku sairaus/vika niin voitte miettiä haluatteko tällaista pentua. 

Joskus sydänkuuntelussa kuullaan sivuääniä. Sivuääniä on monenlaisia ja niitä voi olla syytä tutkia lisää. Itselläni ensimmäistä kertaa kahdella pennulla todettiin sydämen sivuääni edellisessä pentueessani. Koska eläinlääkäri totesi näillä pennuilla sivuäänen ja ko eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ei ole ns pentumurmur vaan kuuluu vakavammin, päätin tutkittaa pennut sydänultrassa. 

Sydämen ultraaminen 

Koiranpennun sydämen ultraaminen onkin sitten, jo hieman haastavampi juttu. Johtuen ihan vaan siitä, että tällaisia eläinlääkäreitä on yllättävän vähän, osa kardiologeista ei nimittäin suostu edes pentua ultraamaan. Itse soittelin varmaan kaikki eläinlääkärit jotka toimivat Jyväskylästä etelään, eli eteläisen Suomen kaikki kardiologit. Useilla ajat olivat varattuja jopa kuukaudeksi eteenpäin. Onneksi kuitenkin löysin suositellun ja hyvän eläinlääkärin siedettävän ajomatkan päästä kotoani.  Tutkittavat pennut "joutuivat" olemaan luonani hieman pidemmän aikaan, jotta sain niiden tutkimukset teetettyä. 

Mietin, kovasti voiko pennulla olla jotakin vikaa? Pennut kun kehittyivät normaalisti muiden mukana ja olivat aktiivisia, touhukkaita pentuja. Kummatkin pennut olivat ulkoisesti terveitä, lihastonus hyvä ja mitään merkkejä sairaudesta ei vaikuttanut olevan pennuissa. 

Pohdin jo ennen ultraan menoa, että mitä teen jos pennulla tai molemmilla todetaan jotakin vikaa. Leikkaushoitoa vaativan vian vuoksi päätin, että koira lopetetaan, en koe oikeaksi leikkauttaa pentua varsinkaan kun useasti leikkaukset ovat hankalia ja onnistumisprosentti ei taida olla kovin korkea. Tämä on siis täysin mutua, ei mitään faktaa asiasta. Sitten mietin, että jos pentu tarvitsee vaikka jotakin lääkehoitoa niin olisiko se mahdollista löytää pennulle koti ?  Tästä asiasta keskustelinkin niiden perheiden kanssa, jotka olivat ottamassa näitä pentuja. Toinen näistä perheistä oli valmis ottamaan pennun vaikka se tarvitsisi jotakin lääkehoitoa loppu elämänsä ja elinajan odote tämän johdosta voisi olla pienempi. Tällainen tieto tietenkin rauhoittaa kasvattajan mieltä tilanteessa, jossa joutuu pohtimaan paljon asioita samanaikaisesti. Päätin kuitenkin jo kun menin ultraan, että mikäli pennulla tai pennuilla löytyy jotakin vikaa joka ei lääkehoidolla voida hoitaa, päästän pennun taivasmatkalle. 

Itse sydänultra

Tutkimus on kivuton ja helppo, kunhan pentu pysyy paikoillaan. Pennun seisottaminen ja paikoillaan pysyminen olikin se hankalin asia tutkimuksessa. Oli kyllä hienoa nähdä erilaiset virtaukset ja kuulla kuinka eläinlääkäri kertoo niistä.  Voin sanoa, että en itse ymmärrä mitään niistä virtauksien nopeuksien määristä jne. 

Omien pentujen tulokset 

Toisella pennuista todettiin oikean eteiskammioläpän epämuodostuma, kiinnittynyt väärään kohtaan kammiota. Tämän kanssa pentu olisi voinut elää jonkin aikaa kohtalaista elämää, mutta jossakin kohdin tämä olisi tuottanut pennulle/koiralle ongelmia. Kyselin onko tätä mahdollisuus hoitaa jotenkin, eläinlääkäri mietti mahdollisuus on leikkaushoidon kautta mutta leikkaushoito ei ole kuitenkaan varma. Tämän johdosta päädyin siihen, että tämä pentu pääsi taivasmatkalle. Pentu oli aivan ihana luonteeltaan ja rakastuin tähän pentuun sen ihanan luonteen johdosta, mutta koska pentu ei olisi voinut elää kivuttomasti elämäänsä oli järkevää ja tärkeää tehdä tämä päätös. Itse en halunnut myöskään antaa pentua jollekin elämää jonkin aikaa ja sitten pentu pitäisi uuden omistajan toimesta lopettaa kuitenkin suhteellisen nopeasti. 

Toisella pennuista kardiologi ei edes kuullut mitään sivuääntä. Ultraamisessa ei löydetty mitään rakeenteellista vikaa, pennun sydän oli täysin terve. Joten tämä pentu pääsi uuteen kotiinsa ja voi hyvin tällä hetkellä. 

Pennun lopettaminen oli todella rankka päätös, mutta jos tämä tulisi vastaan joskus uudestaan varmaankin tekisin samanlaisen päätöksen. Keskustelin eläinlääkärin kanssa mistä tällainen vika voi johtua? Eläinlääkäri sanoi, että ei voi sanoa mikä siihen on johtanut mutta tämä ei selvästi ole mikään perinnöllinen vika vaan sattumaa.