Sperman pakastaminen

 Olin mukana yhdessä projektissa, jossa haluttiin koiran spermaa lähetettäväksi toiseen maahan. Hedelmöitys pakastetulla spermalla on todella hyvä vaihtoehto luonnolliselle astumiselle, mikäli se tehdään eettisesti oikein. 

Eettisyys

Koira, jolta spermaa kerätään pitää tulla kohdelluksi hyvin ja sen anatomiaa, herkkyyttä, seksuaalista intoa, lisääntymishalua yms. pitää kunnioittaa mutta myös ymmärtää. Koira, jolta kerätään spermaa se pitää tuntua siltä hyvältä niin keruu hetki kuin sen jälkeenkin. Mikäli koira kokee epämielyttävyyttä voi se jatkossa olla astumatta tai ainakaan ei suostu enään sperman keruuseen. 

Tällaisen hyvin eettisen, ammattitaitoisen upeasti toimineen keruuhetken jälkeen, mietin niitä puskakerääjiä joita tiedän omassanikin rodussa olevan, että mitä niissä hetkissä oikeasti sille koiralle tehdään. En usko, että siinä on huolehdittu kaikkiin urokseen liittyvistä asioista. 

Toiminnassa pitää olla myös eettinen sen suhteen, että sperman laatu on tutkittu riittävästi ja ammattitaitoisesti. Sperman tutkinnalla varmistetaan sen laatu, määrä ja liikkuvuus. Kuulin tosi tarinoita siitä, kuinka paljon tulee spermaa jota ei ole tutkittu tai ei ole välitetty siitä, että sperma ei selviydy pakastamisesta. 

Mikäli sperman laatu on alhainen ei se selviydy pakastamisesta ja näin ollen sen avulla hedelmöittäminen ei ole todennäköistä. Ihan en ymmärrä, miksi huonosti pakastuvia spermoja lähetellään vaikka todennäköisyys siihen, että koira niistä tiinehtyisi on olematon. Kustannuksia tästä tulee kuitenkin huomattavia määriä, nartun omistajalle joka haluaisia uutta linjaa käyttöönsä. 

Sperman keruuhetki 

Sperman keruuseen tarvitaan tietenkin se uros ja houkutusnarttu. Narttu on paikalla tarjoamassa haju ja visuaalista virikettä urokselle. Vahvan seksuaalisen vietin omaavien urosten kanssa nartun koolla ei ole suurtakaan merkitystä. Paras on kuitenkin jos uros ja narttu ovat jotenkin lähellä toistensa kokoja. Kun paikalla on houkutusnarttu ja ammattihenkilö, joka kerää sperma tapahtuma on nopea ja kaikille osallistuville miellyttävä tapahtuma. Uroksen hyvinvoinnista huolehditaan tilanteessa kaikin tavoin. Eläinlääkäri tarkistaa visuaalisesti uroksen genitaalialueen, kivekset sekä siemensyöksyn jälkeisen tuotoksen värin ja tuoksun osalta. Mikäli uroksen genitaalialueella tai jälkituotoksessa on verta, peniksessä poikkeavia muutoksia, haavaumia tms suositellaan niiden hoitamista ja pohditaan tietenkin voiko spermaa näiden vuoksi käyttää. 

Sperman tutkiminen 

Eläinlääkäri tutkii sperman sen keruun jälkeen. Siitä tutkitaan määrä, laatu sekä liikkuvuus, myös visuaalisesti sen ulkonäkö sekä mahdollinen haju. Määrä tietenkin on yksi tärkeä tieto, koirat yleensä tuottavat määrällisesti paljon spermaa per laaki, joten yleisesti hedelmöitys ei jää tästä kiinni. Liikkuvuus on tärkeää, jos liikkuvia spermoja on vähän tai niiden liikkuvuus on pientä niin voi se tuottaa hankaluutta hedelmöittymisessä. Laatu on tärkeää erityisesti kun sperma pakastetaan. Laatu voi olla riittävää luonnollisesti astutettuna, mutta pakastettuna sperman laatu ei ole riittävän hyvä. Koska spermaa käsitellää laimentamalla, pakastamalla ja muulla tavalla vaatii se hyvänlaatuista spermaa. Spermassa voi olla pakastettaessa maksimissaan huonolaatuisia siitiöitä 20 %, mikäli tämä numero on isompi on asiasta tärkeää keskustella tutkivan eläinlääkärin kanssa ja miettiä onko eettisesti oikeaa pakastaa tavaraa joka ei välttämättä hedelmöitä. Aina on tietenkin riski, että koirat ei sovi yhteen ja sen johdosta ei tiinehdy. Jos kuitenkin uroksen spermassa todetaan laatuongelmia ei ole oikein nartun omistajaa kohtaa antaa tälle toivoa pentueesta jonka itse tiedät, että ei ole todennäköistä koska sperman laatu on alhainen. 

Huono laatuinen sperma ei tarkoita sitä, etteikö koira voisi hedelmöittää narttua luonnollisesti, mutta pakastettaessa prosesin johdosta laatu pitää olla eri tavalla hyvää. Se, että koiralta ei pystytä pakastamaan spermaa ei tietenkään tarkoita sitä, että koira ei pystyisi lisääntymään. Luonnollinen astuminen voi tällaiselle urokselle olla aivan oiva tapa lisääntyä. 

Sperman laatuun vaikuttavat tekijät 

Sperma on yllätävän herkkää ja sen laatuun vaikuttaa kaikki koiran elämän tekijät. Varmasti on rotuja joihin ei kaikki vaikuta, koska koirat ovat sen verran kovia tms. En oikeastaan osaa tietenkään sanoa muista roduista juuta enkä jaata, keskityn siis vaan omaan rotuun eli eurasieriin. Eurasier on herkkis vaikka ei siltä ehkä vaikuta ulkopuolisen silmiin. 

Mitä se kaikki siis on ? No tietenkin ihan kaikki mitä koiran elämässä on. Ruoka, mitä se syö, onko se riittävän monipuolista ravitsevaa, pystyykö koira hyödyntämää siitä kaiken sen mitä se tarvitsee. Onko sillä ollut jotakin sairauksia, tulehduksia, lääkekuureja ? Nämä selkeästi laskevat sperman laatua. 

Elämäntilanteessa tapahtuneet muutokset

Yllättävää omasta mielestäni oli se, että kun eläinlääkäri kysyy onko elämässänne tapahtunut jotakin muutoksia ? Mitä tahansa ? Se että on muutettu, päivärytmit muuttuneet, perheeseen tullut uusia jäseniä tai siitä on poistunut jäseniä, omistaja vaihtanut työtä jonka johdosta on eri tavalla poissa, omistajan stressi jne jne. Kaikelaiset elämäntilanteen muutokset vaikuttavat hedelmällisyyteen. Näitä on hyvä pohtia myös nartun kanssa, kun miettii hedelmöittymistä.  Jos elämässä on juuri muutoksia saattaa se tehdä sen, että koira ei hedelmöity tai siittiöiden laatu voi olla heikkoa. 

Aina välillä kuulee, että narttu ei ole tullut kantavaksi ja se johtuu siitä kun uros ei pysty hedelmöittämään. Mikäli uroksen spermaa ei ole tutkittu ei se voi olla vaan uroksesta riippuvainen asia. Välillä tuntuu, että jos vikaa etsitään niin se laitetaan monasti uroksen viaksi.

Uroksen sperma on kuitenkin helposti tutkittavissa ja jos uros on astunut useamman nartun eikä nartut tule kantaviksi voisi olla hyvä tutkituttaa sperma. Sperman tutkiminen tietenkin makssa, mutta jos uroksella olisi potentiaalista jalostuskäyttöä voisi olla tärkeää tutkia sen sperma. Kun sperma on tutkittu voidaan tehdä oikeat valistuneet johtopäätökset tilanteessa. 

Nartun hedelmällisyyteen liittyvien ongelmien suhteen saattaa olla vaikeampaa tehdä sellaisia tutkimuksia että hedelmöittyykö narttu vai ei. Kuitenkin nartun seksuaalinen libido on yksi niitä ilmiasuja joiden avulla voidaan nähdä asioita. Mikäli libido on alhainen tai olematon, ei narttua kannata käyttää jalostukseen. Toki jos narttua on astutettu vaikka kahdella eri uroksella, oikeaan aikaan on todennäköistä, että se narttu ei tiinehdy. Syy siihen voi jäädä epäselväksi. Tietenkin voi olla hyvä ja tärkeää tutkia narttu ja mikä mahdollisesti on se syy tiinehtymättömyyteen. 

Lähettäisinkö tai toisinko spermaa ?

Tämän kokemuksen jälkeen olisin todellakin valmis lähettämään uroksen spermaa ulkomaille. Tuonti on kaikkineen kustannuksineen kallista ja sen suhteen pitäisi miettiä olisiko joku toinen kasvattaja valmis osallistumaan tankin kuljetuskustannuksiin tms. Lisäksi pitäisi pohtia, että onko sperma pakastettu hyvässä spermapankissa ja tutkittu riittävästi, en nimittäin haluaisi maksaa tonneja tyhjästä. Nartun progeseurannat ja keräily sekä tuonti kun tuottavat ison kustannuserän ja jos tulos olisi se, että hups tämä sperma ei selvinnyt pakastamisesta. Jos kaikki nämä tähdet olisivat oikeassa asenossa niin kyllä mieluusti toisi spermaa nartulleni. 

Meidän Suomen eurasieri kanta tarvitsee uutta verta, sitä toki saamme tuontien muodossa, mutta joskus voisi olla järkevää käyttää hyviä jo olemassa olevia uroksia euroopassa. Toinen mahdollisuus on tietenkin aina matkustaa ulkomaille astutusmatkalle jota sitäkin meillä Suomessa käytetään aika vähän. Joitakin narttuja on astutettu ulkomaisilla koirilla ja olisi tietenkin toivottavaa että näistä tulisi uusia jalostuskoiria käyttöön myös muille kasvattajille kuin vain ko kasvattajalle hänen omaan käyttöönsä. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta pohdintoja

Käytän tässä kirjoituksessa lähteenä Suomen Eurasierkerhon JTO, sekä eurasierkoirista ja kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvää tutkimusta. Tutkailen asiaa kilpirauhasen vajaatoiminnan ehkäisemisen ja vähentämisen näkökulmasta. Koska ajattelen sen olevan oikeastaan ainoa mahdollinen näkökulma vastuullisessa koirankasvatustoiminnassa. 

"Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan kilpirauhasen vajaatoimintaa sairasti n. 5 % koirista. Terveyskyselyssä 2021 kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia koiria tuli esille n. 10 %. Kilpirauhassairauden kehitys viidessä vuodessa on 50 %. 

Kerholla on tiedossa kyselyyn vastanneiden koirien lisäksi myös useita muita kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuneita koiria. Kilpirauhasen vajaatoiminta ei haittaa koiran normaalia elämää, jos lääkitys on kunnossa.

 Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen, ja koska rodulla on mahdollinen perinnöllinen alttius sairastua tietoon tulleiden tapausten perusteella, tulee myös sairaan yksilön jälkeläisten jalostuskäyttöön suhtautua varauksella. 

Jalostustoimikunta kerää tietoa eurasiereiden kilpirauhastuloksista. Tällä hetkellä jalostustoimikunnalla on tiedossa noin 500 kappaletta kilpirauhasverikokeiden tulosta, vuosittain uusia tuloksia toimitetaan n.30 kappaletta. 

Suurin osa jalostustoimikunnalle toimitettavista tuloksista on koirista, joilla on kaikki kunnossa. Tgaa positiivisia tai raja-arvo tuloksia tulee yleensä 1-3 / v. 

Terveyskyselyn mukaan kilpirauhas sairastuneita koiria on kuitenkin enemmän, mitä sairastuneiden koirien tuloksia toimitetaan. Suositellaan, että jalostukseen käytettävät koirat testattaisiin kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta.

 Nuorille, 1–2 vuotta vanhoille koirille suositellaan TGAA-testiä (tyreoglobuliinivasta-ainetesti). Yli 2-vuotiailta koirilta suositellaan lisäksi määritettävän TSH ja T4 hormoniarvot. Koira, jonka TGAA-testitulos on positiivinen, mutta joka ei osoita kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja sen TSH ja T4 arvot ovat viitearvojen sisällä, voidaan parittaa vain TGAA negatiivisen koiran, jolla on normaalit TSH ja T4 arvot, kanssa.

 Käytettäessä TGAA positiivista koiraa jalostukseen sen TSH ja T4 hormoniarvojen 51 määrityksestä ei saa astutushetkellä olla yli 6 kk:ta aikaa ja koiraa tulisi käyttää jalostukseen vasta 4-vuotiaana tai vanhempana. Jalostukseen käytetyn TGAA positiivisen koiran jälkeläiset tulee tutkia kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta" Lähde Eurasier JTO.

Teksti on jo sinänsä mielestäni ristiriitainen. Sairasta koiraa ei tietenkään tule käyttää jalostukseen, ja sairaan koiran jälkeläisten suhteen pitää olla varovainen. Mutta tgaa positiivista koiraa voi käyttää jalostukseen kunhan koira on 4v. En ihan ymmärrä mihin tämä perustuu. Yleisesti kilpirauhasen vajaatoimintaan koira sairastuu siinä alle 5v. Joten jos suositellaan 4 v tgaa positiivista koiraa voi käyttää jalostukseen on se mahdollista, että koira sairastuu kilpirauhasen vajaatoimintaan kuitenkin seuraavan vuoden sisällä. No koskaan ei voi tietenkään tietää sairastuuko koira vai ei. Tgaa antaa kuitenkin viitteitä siitä, että koira voi sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Miksi siis sellainen koira pitää käyttää jalostukseen ? 

Esimerkkinä tällaisesta on samalla nartulla kaksi pentuetta, eri uroksesta. Koiralla on ollut tgaa positiivinen verikoe aikaisemmin ja toinen verikoe siten, että on ihan rajalla. Koiraa käytetty jalostukseen sen ollessa 4 v. Molemmista  pentueista on syntynyt kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuneita koiria. 

Samoin nyt on astutettu sellaisia yhdistelmiä joissa molempien vanhempien toinen vanhempi on kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastunut. Nämä tiedot eivät ole kaikkien osalta julkisia joten pentujen ostajat eivät välttämättä tätä asiaa saa tietoonsa. Vanhemmat kun on testattu ja terveeksi todettuja niin eihän siinä mitään. Itse en uskaltaisi tätä pajatsoa pelata. 

"Jalostuksesta joudutaan tällä hetkellä sulkemaan jonkin verran koiria pois lisääntyneiden sisäerityssairauksien vuoksi (kilpirauhasen- ja haiman vajaatoiminta). Kilpirauhasen vajaatoiminnan huolellinen diagnosointi olisikin tärkeää, koska sairauden oireet ovat hyvin yksilölliset ja erittäin moninaiset. Ongelmallista on myös, että sairaus puhkeaa usein vasta vanhemmalla iällä. Sekä haima- että kilpirauhassairaiden koirien osalta on harkittava tarkoin myös sukulaisten käyttöä. Jalostusvalintoja 58 tehtäessä on tärkeää hyödyntää yhdistyksen jalostustoimikunnan kansainvälistä tietopankkia (IFEZ-tiedosto) kerätyistä terveystuloksista" (SEK JTO) 

Tavoitteena on, että seuraavan kolmelle vuoden aikana haiman ja kilpirauhasen vajaatoiminta ei lisääntyisi. (SEK)

 "Tämä tutkimus osoitti, että euraasian koirarodut ovat alttiita kilpirauhasen vajaatoiminnalle. TgAA-positiivisten koirien relevantti osuus viittaa taudin immuunivälitteiseen mekanismiin. Tyreoglobuliiniautovasta-aineet (TgAA) ovat arvokas merkkiaine kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintymisen ennustamisessa. Tämä markkeri tulee ottaa käyttöön jalostusohjelmissa ja positiivisia tiittereitä tulee seurata huolellisesti. Siksi jalostusseurojen tulisi rohkaista omistajia pitämään koiransa mukana seulontaohjelmissa, mukaan lukien TgAA:n mittaaminen, ja tällaisia ​​ohjelmia tulisi perustaa kaikille koiraroduille, joissa kilpirauhasen vajaatoiminnan ja CLT:n epäillään olevan perinnöllisiä sairauksia. Lisätutkimukset pitkittäistutkimuksilla ovat perusteltuja.

Tutkimus osoitti myös, että huolelliset seurantaohjelmat voivat auttaa havaitsemaan jalostuskoirien luontaiset taipumukset sairauteen. Euraasian jalostusklubin tulisi tunnustaa tämä käytäntö erittäin vastuulliseksi ja ennakoivaksi johtamistekniikaksi."

324 koiran seurantatutkimus paljasti kaksi tärkeää näkökohtaa. Ensinnäkin 3,5 %:lle (7/201) koirista, joiden ensimmäinen testitulos oli merkittävä, kehittyi kilpirauhasen vajaatoiminta myöhemmässä tutkimuksessa. Tämä löydös viittaa siihen, että kilpirauhasen vajaatoiminta voi kehittyä myöhemmin, vaikka mitään poikkeavuuksia ei olisi aiemmin havaittu. Toiseksi TgAA:n ennustearvo kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai kilpirauhasen vajaatoiminnan kehittymisestä oli melko korkea tässä tutkimuksessa. Tarkemmin sanottuna 22 %:lla (26/118) koirista, joilla oli positiivinen TgAA-status, oli jo diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta, ja 42,5 %:lle (17/40) koirista, joilla oli positiivinen TgAA-status, joita ei alun perin luokiteltu kilpirauhasen vajaatoiminnaksi, kehittyi myöhemmin kilpirauhasen vajaatoiminta

 Kaiken kaikkiaan 42,5 %:lle (17/40) TgAA-positiivisista koirista alkututkimuksessa kehittyi kilpirauhasen vajaatoiminta seurannan aikana.

Tämä tutkimus osoitti, että euraasian koirarodut ovat alttiita kilpirauhasen vajaatoiminnalle. TgAA-positiivisten koirien relevantti osuus viittaa taudin immuunivälitteiseen mekanismiin. Tyreoglobuliiniautovasta-aineet (TgAA) ovat arvokas merkkiaine kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintymisen ennustamisessa. Tämä markkeri tulee ottaa käyttöön jalostusohjelmissa ja positiivisia tiittereitä tulee seurata huolellisesti. Siksi jalostusseurojen tulisi rohkaista omistajia pitämään koiransa mukana seulontaohjelmissa, mukaan lukien TgAA:n mittaaminen, ja tällaisia ​​ohjelmia tulisi perustaa kaikille koiraroduille, joissa kilpirauhasen vajaatoiminnan ja CLT:n epäillään olevan perinnöllisiä sairauksia. Lisätutkimukset pitkittäistutkimuksilla ovat perusteltuja.

Tutkimus osoitti myös, että huolelliset seurantaohjelmat voivat auttaa havaitsemaan jalostuskoirien luontaiset taipumukset sairauteen. Euraasian jalostusklubin tulisi tunnustaa tämä käytäntö erittäin vastuulliseksi ja ennakoivaksi johtamistekniikaksi.(lähde mainittu alhaalla)

Se, että 42,5 % tgaa positiivisista koirista kehittää kilpirauhasen vajaatoiminnan on sen verran korkea prosentti, että tällaista koiraa ei mielestäni kuuluisi käyttää jalostukseen muuten kuin jos koiran verikokeet ovat jatkossa useasti negatiiviset ja näitä verikokeita otetaan useita. Mutta koska kerhomme suosittelee, että tgaa positiivista koiraa voi käyttää jalostukseen niin kasvattajat tätä mahdollisuutta voivat käyttää. Aina tietenkin kasvattaja vastaa jalostusvalinnoistaa, mutta jos kerho on se joka laatii jalostussuositukset, jalotuksen tavoiteohjelma ja pevisan, niin eikö sen pitäisi ohjeistaa siihen suuntaan, että kilpirauhasen vajaatoiminta vähenisi eikä lisääntyisi. 

Sitten on toinen asia kuinka tästä asiasta kerrottu pennunostajille, jotta heillä on mahdollisuus oikeasti tehdä tiedostuneita valintoja. Tietenkin voi kertoa että tulos on negatiivinen vaikka edellinen tulos olisi ollut positiivinen. Itse koen sen olevan epäselvää pennun ostajan näkökulmasta. 

Kasvattajat tietenkin tekevät valintoja osa on eettisesti kestäviä ja osa taas ei niinkään. Se, että kasvattaja kokee tämän tgaa positiivisen koiran olevan niin tärkeä jalostusyksilö, että haluaa käydä kilpparipajatsoa on mielestäni ikävää. 

Jokaisen vastuullisen kasvattaja tulisi tutkia niin uroksen kuin nartun sukulinjoja ja niiden jälkeläisiä, mahdollisia sairauksia ja pohtia mitkä yhdistelmät ovat hyviä. Hyvän yhdistelmän kriteeri taitaa olla elävä käsite per kasvattaja. Kilpirauhasen vajaatoimintaa tulee olemaan rodussamme aina, mutta sen ehkäisyyn olisi tärkeää tehdä kaikki se mitä pystytään tekemään tietoisesti jalostusvalinnoissamme. 

Lisäksi meillä käytetään aika paljon koiria joiden lähisukulaiset ovat kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuneita. Nyt tarkoitan pentujen isovanhempia. Eli tiedetään jo yhdistelmää tehdessä, että vaikkapa emän äiti on sairas ja sitten saatetaan yhdistää vielä linjaan jossa se on myös siellä pentueen isän puolella. No tietenkin on arpapeliä kuinka monta tervettä aikuista koiraa tässä sitten loppujen lopuksi on. 

Kyllä populaatio on pieni, mutta onko se oikeasti niin pieni, että emme edes yrittää välttää koiria joiden lähivanhemmat ovat sairastuneet. Kuulen monasti sanottavan, että ei voi sulkea pois koiria koska meillä on pieni jalostupohja. Kyllä olen huomannut vaikeudet urosta etsiessäni ja kun yritän itse olla käyttämättä tällaisia uroksia nartuilleni, joiden lähisuvussa tiedän olevan kilpirauhasen vajaatoimintaa, niin on kyllä todella vaikeaa.

 Ja joskus tuntuu siltä, että miksi sitä yrittää tehdä kaikin tavoin mahdollisimman terveitä koiria eikä vaan tee sitä samaa lottoa mitä osa kasvattajista tuntuu tekevän. Niinkuin sanotaan, tieto lisää tuskaa helpompaa olisi olla tietämättä asioista liikaa, helpompi olisi tehdä valintoja. Tämä on ihan henkilökohtainen tuskani tässä koirankasvatuksessa, koska aina tavoitteeni on terve rodunomainen ja hyvä luonteinen eurasier. Lisäksi kun pyrin hankkimaan monesta eri lähteestä tietoa, jotta sitä olisi ns riittävästi tietoisen valintaa varten muuttuu päätöksenteko vaikeammaksi. 

Lähteet;https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9873187/?fbclid=IwAR2DA8REsG99kTfDhuHm6xPwc00KRhPP2n255uMSkjP-n25zWguKycAe3-c

Suomen Eurasier kerhon JTO. 

Kuvissa olevat aikuiset koirat on tutkittu terveiksi. 

Koiran elämää 2-4 viikkoisena

 Kirjoittelin aikaisemmin pentujen ensimmäisistä 2 viikosta, jatkan nyt kirjoittelua siitä mitä pennut luonani pääsääntöisesti kokevat ennen kuin ovat luovutusikäisiä. Tämä kirjoitus keskittyy 2-4 viikkoisiin pentuihin. 

Kaksi viikkoinen pentu 

Pennuilla on silmät ja korvat auenneet. Korvien aukeaminen saattaa joskus mennä 3 viikolle, mutta useinmiten olen huomannut korvien ja silmien aukeavan samoihin aikoihin. Tämä johtaa siihen, että pennut alkavat olemaan sosiaalisempia ja pientä leikkiä keskenään alkaa myös näkymään. 

Suolinkaiset

Pennut saavat suolinkaistartunnan emältä, vaikka emää on madotettu useampaan otteeseen odotusaikana. Suolinkaisten johdosta pennuilla voi tulla isoja ongelmia, mikäli pentuja ei madoteta riittävän tiheällä tahdilla. 

Ensimmäiset madotukset tehdään pentujen ollessa 2 viikkoisia. Itse käytän aina pentujen madotukseen tahnoja ja laitan ne jokaiselle pennulle suuhun. Tablettimuotoisena pikkupennulle annettu voi mennä henkitorveen ja muutenkin tablettimuotoiset olen kokenut hankaliksi. Viime vuosina tahnamuotoisen loislääkityksen saatavuus on vaihdellut todella paljon, toisinaan sitä ei saa lainkaan. Matolääkettä on hyvä vaihdella, jotta suolinkaiset saadaan mahdollisimman hyvin pois. 

Käsittely

Olen useimman pentueen kanssa suorittanut biosensor-ohjelmaa, josta olenkin kirjoittanut jo aikaisemmin blogitekstin. Tämän ohjelman lisäksi käsittelen pentuja joka päivä, huomioiden toki emän stressitason. Joskus ensimmäisinä päivinä emä ei mieluusti antaisi käsitellä pentuja. Pennut useasti myös ilmaisevat heti epämiellyttävyyttä kun niitä käsitellään, nehän vain haluaisivat olla emänsä vieressä, eivät jonkun ihmisen kourassa. Pentujen pitää kuitenkin saada paljon käsittelyä jo pikku pentuaikanaan. 

Pentujen kasvaessa niitä käsitellään, harjataan leikataan kynsiä, tutkitaan korvat ja joitakin pentuja pitää myös hieman pestä. 

Äänet

Soitan erilaisia ääniä tässä pentuaikana, jolloin ne äänet ovat tuttuja. Tietenkin kaikenlaiset kolinat, imuri, kodinkoneet, yms tulee tutuksi kotonani. Teen tarkoituksella kova äänisiä asioita pentuaikana. Toki näitä tehdään vasta siinä vaiheessa kun pennut ovat jo hieman tutustuneet ympäristöönsä ja alkavat havainnoida ympäristöään eri tavalla kuin vaan emän tissiä etsien. 

Ulkoilu

Pennut ulkoilevat heti kun se on mahdollista. Yleensä siinä kolme viikkoisina aloitetaan ulkoilemaan. Toki jos ulkona on hirmuiset pakkaset niin silloin ulkoiluja siirretään kunnes pennut ovat hieman isompia tai pakkasten lauhduttua. Kovat helteet on myös hankalia pikku pentujen kannalta. Kesällä useasti voi kuitenkin ulkoilla esim myöhään illalla tai aikaisin aamulla niin, että lämpöä ei vielä ole niin kovasti. 

Minulla on iso piha-alue, jossa pennut voivat viilettää ja tutkia pihaa, puita, pensaita yms voi repiä ja niitä yleensä myös tutkitaan juurikin suulla paljon. Pihassa on myös keinu, agility putki, tasapainoa lisääviä esineitä jne. Pennuille tarjotaan erilaisia stimuloivia ääniä, pintoja, ääniä niin sisällä kuin ulkona. 

Aikainen neurologinen stimulaatio

Jo ensimmäisestä pentueesta lähtien olen toteuttanut Yhdysvaltojen armeijan kehittämää koirien neurologista stimulaatio ohjelmaa. Yhden pentueen kanssa en ole tätä ohjelmaa noudattanut.

Ohjelmassa tehdään pikkupennuille erilaisia stimuloivia harjoitteita. Nämä harjotteet ovat helppoja suorittaa, mutta niiden kanssa silti pitää olla tarkkana. Liian pitkään tehtynä ne voivat tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tätä ohjelmaa kutsutaa nimeltään Biosensor.

Biosensor

Biosensoriohjelmaan kuuluu viisi harjoitusta, jotka tuottavat neurologisia stimulaatioita, joista yksikään ei luonnollisesti esiinny pentun varhaisessa iässä. Näiden stimulaatioden avulla on havaittu etuja:

parantunut syke,

voimakkaat sydämen lyönnit,

vahvemmat lisämunuaiset,

parempi sietokyky stressiä ja suurempi vastustuskyky tauteja vastaan. 

Biosensor ohjelmassa tehdään nämä viisi harjoitetta jokaisen pennun kanssa kerran päivässä, pennun ollessa 3-16 vrk vanha. 16 vrk vanhana alkaa jo olemaan muut aistit käytössä, jonka johdosta pentuja stimuloidaan muuten.

Vaikutukset

Oppimistesteissä stimuloitujen pentujen havaittiin olevan aktiivisempia ja tutkivampia kuin stimuloimattomat pennut. Sekundaarit vaikutukset olivat, että pennut käsittelivät stressaavia tilanteita vähemmän valittaen, olivat paljon rauhallisempia ja tekivät vähemmän virheitä.

En tietenkään tiedä onko tällä mitä merkitystä oikeasti. Pitäisi olla samasta pentueesta osa jolle tehdään stimulointi ja osalle mille tehdään ja sitten tehdä tutkimuksia. No tietenkään tällaisella ns harrastaja-kasvattajalla ei ole tällaiseen mahdollista. Tässä olisi kyllä oiva tutkimuksen aihe, jollekin tutkijalle.

 

Tiedätkö mitä sinun pentusi on kohdannut ennen luovutusta? 

Tiedätkö mitä sinun koirasi kasvattaja tekee pikkupentujen kanssa ennen niiden luovutusta ? Kun pikkupennut tottuvat kasvattajan luona jo kaikenlaisiin härpäkkeisiin, helpottaa se tottakai pennun tulevaa elämää. Kun valitsee kasvattajaa kannattaa oikeasti myös kysellä minkälaisissa olosuhteissa pentu kasvaa ennen luovutusta. Se voi olla että pennut ovat liian pienessä tilassa tai niillä ei ole oikeasti ulkoilumahdollisuuksia. Tai jos pennut kasvavat erillisessä rakennuksessa eivät pennut saa riittävästi ääni ja muuta stimulantteja pikkupentuaikanaan.

Sinua voi kiinnostaa myös lukea muita blogikirjoituksiani siitä mitä tapahtuu ennen pentujen luovutusta. 

Kasvattajia on monenlaisia joten on tärkeää, että löydät sen oikean. 

Mitä ajatuksia tämä herätti sinussa? 

19 asiaa jotka yllättivät

Tämä asia tuli mieleeni kun lueskelin erään toisen kirjoittajan blogia siitä minkälaisen koiran hän haluaa. Mietin, että mitä piirteitä eurasierissa on mihin pitää valmistautua jos tällaisen koiran itselleen haluaa. 

1. Siitä lähtee karvaa. 

Ylläri pylläri, siitä lähtee karvaa ja paljon. Eurasierilla on tuplaturkki ja sillä on kaksi kertaa vuodessa kunnollinen karvanvaihto. Siitä siis oikeasti lähtee karvaa, muovikassi kaupalla. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Siihen, että karvoja on vaateissa, ruuassa, lattialla, sinun kahvissasi yms kannattaa varautua.

2. Se haluaa olla joka paikassa mukana

Eurasier on utelias ja se haluaa tietää kaiken mitä teet. Jos haluat koiran joka jättää sinut rauhaan ja ei välitä mitä teet, älä ota eurasieria. Eurasier on kuononsa kanssa joka paikassa uteliaana. Jos ruuvaat jotakin huolehdi siitä, että koirasi kuono ei ole ruuvissa kiinni, voi käydä huonosti. 

3. Eurasier on hankalasti motivoitavissa oleva koira 

Noh riippuu miten tätä asiaa tutkii. Jos on riittävän hyvä palkka ja hyvä suhde koiraan, niin se helpottaa asioita. Ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta voivat olla hankalia. Joskus tosin joutuu neuvottelemaan vähän enemmän. 

4. Eurasier ei halua tutusta vieraisiin 

Sanoppa se mun syliin tunkevalle koiralle, osa on näitä ja osa niitä jotka pohtivat kannattaako tuota ihmistä mennä katsomaan.  Osa eurasiereista on varauksellisia, mutta ei tarkoita sitä etteikö niitä kiinnostaisi vieraat. Ne haluaa vaan tutustua uusiin ihmisiin omalla aikataululla, kaikki eivät ole heti syliin punkemassa. 

5. Oravajahtaaja 

Orava, oraaava, orava, or, oravaaaaaaaa- jos koiran vikinän ja haukkumisen voisi kääntää ihmiskielelle. Monasti kuulen tuon huudon. Ja jos orava on näkynyt jossakin puussa lenkillä, eurasier on sitä mieltä, että siellä se odottaa vielä viikonkin päästä. Joten sen puun juurelle pitää pysähtyä katsomaan ja varmistamaan onko se orava siellä vai ei. 

6. Pupun papanat 

Talvella ne papanavanat ovat mitä palkitsevampia vanoja mitä voi maailmassa olla. Sitä mennään nenä maassa sitä polkua pitkin, kunnes se pupu on muuttanut reittiä. 

7. Hulluna lumeen

Jos et itse pidä talvesta, lumesta ja ulkoilemisesta talvella, ehkä eurasier ei ole se sun juttu. Nämä pääasiassa nauttivat lumesta ja siinä pyörimisestä. 

8. Voimapesä 

Eurasier on yllättävän vahva tämän kokoiseksi koiraksi, varsinkin kun se haluaa jotakin. Sillä löytyy vetovoimaa yllättävän paljon, ei ole siis sellainen koiruus jonka antaisin lapselle kuljetettavaksi ilman aikuista. Välillä tuntuu siltä, että kädet ovat kovilla kun lenkillä tiellä juoksentelee se pupu, kissa tai orava. 

9.  Riistavietti 

Rotumääritelmän mukaan sitä ei näillä ole, mutta kyllä osalla koirista se löytyy ja varsin vahvanakin. Ikävä puoli tässä on se, että tällaista koiraa ei oikein pysty pitämään vapaana muuten kuin aidatuilla alueilla. Osa toki palaa heti samantien takaisin, mutta osalla tämä on niin vahvana, että sitä pupua tai muuta saalista jaksetaan etsiä pidempääkin. 

10 Älykkyys

Älykäs koira voi olla omistajalleen haaste. Tämä näkyy useasti koulutuksissa, jos ei ole riitävä palkka ei kannata tehdä. Toistot on myrkkyä, kun kerran osaan jo niin miksi pitäisi tehdä uudestaan- on eurasierin mielipide asiasta. 

11. Kukaan ei tiedä minkä rotuinen koira sulla on 

Saat kertoa useita kertoja ja saat toistaa saman asian monta kertaa. Keskustelu menee yleensä näin,

- minkä rotuisia nämä on ? 

- eurasier

- ai siis euraasianpaimenkoira ? 

- ei kun, eurasier

- ai tämä on se 

- joo ( hämmentyneenä mietit että meniköhän nyt oikein) 

- niin mikä se olikaan ? 

- hmm eurasier 

ja sitten saat kertoa rodun historiaa yms. Ja seuraavan kerran kun näette, niin sama keskustelu käydään uudestaa :D no ei kaikkien kanssa, mutta useiden kanssa asioita keskustellaan moneen kertaan. 

12. Koiran taito ymmärtää lapset, vanhukset ym erityisryhmät

Eurasier useasti ymmärtää miten pitää toimia lasten vanhusten tai muiden erityisryhmien kanssa. Osalla koirista tämä on hyvinkin vahvana, tätä ei voi toki voi suoraaan sanoa olevan kaikilla yksilöillä. 

13 Ilmeikkyys 

Korvat heiluu, häntä heiluu ja paljon muita eleitä. Eurasier on todella ilmeikäs koira, osa koirista myös hyvin vahvoja ilmaisemaan omia tunteitaa, mitä haluavat jne. Se voi olla hämmentävää joillekin koirien omistajille. 

14. Ensimmäiseksi koiraksi

Eurasier sopii kyllä ensmmäiseksi koiraksi, jos omistajan kärsivällisyys ja huumorintaju on riittävä. Joskus on jotkut sanoneet, että jos olisin tiennyt kuinka hankalia ovat niin en olisi ottanut. 

15. Peräpuksu ja hännänveto 

Eurasier leikkii toisten koirien mielestä hullusti, kun se muksauttaa takapuolellaan toisia koiria. Se on näille hyvin tyypillinen tapa leikkiä, mutta joskus se hämmentää muita koiria.  Eurasier myös saattaa vetää toista hännästä leikkiessään joka on myös ehkä toisia koiria hämmentävä asia. 

16. Kakkapaikan etsiminen 

Sitä kakkapaikkaa pitää joskus etsiä ihan urakalla.Joskus reissuissa kun on oltu ja mukana myös eri rotuisia koiria, muut kakkii vaikka kävelytielle kun hätä tulee, mutta ei eurasier. No jos se kakka tulee kävelytielle tai sisälle niin on kyllä tosi hätä. Yleensä se kakkapaikka pitää olla heinikossa, puskassa ja sitten ei saa kovasti olla häiriötekijöitä. Sitä kierretään, kierretään ja jos siinä vaiheessa tulee häiriötekijä niin hups, ei kakkaa ja matka jatkuu. 

17. Makoilu keskellä kulkureittejä

Yleensä huomaan koirani makoilevan kulkureiteillä, siitä muodostuu joskus ihan parkour rata kun koirien ylitse astut ja aina joku liikkuu, vaihtaa asentoaan jne. 

18 Draamailu

Kaksi karvaa jää jalkasi alle kun astut koiran ylitse joka makaa keskellä kulkureittiä. Kuulet huudon josta voisi päätellä astuneesi vähintään tassun päälle korkkareilla. Joskus myös kynsienleikkuu on tämän draamailun johdosta hankalaa, koiraan muka sattuu jo pelkästää silloin kun otat tassun käteesi. Tämän johdosta kaikki hoitotoimenpiteet on hyvä opettaa vähitellen. Monet muutkin asiat arjessa aiheuttavat draamailmeet. 

19. paikka mistä pitää rapsuttaa 

Yleisesti eurasier nauttii kun rapsutat häntäkiepin alta selästä. Sillä saat useinmiten kivan tanssin aikaiseksi. 

Eurasier on oma persoonansa, tässä on osa asioista jotka tulivat mieleen kun ajattelee mitkä asia yllättivät eurasierin omistajia. Osa asioista on varmasti sellaisia, jotka me omistajat olemme jo unohtaneet ja pidämme niitä asioita aiva normaaleina. Ehkä henkilö, jolla on ollut joku muun rotuinen koira aikaisemmin osaa kertoa vielä enemmän asioita, mitä omalaituisuuksia tai yllättäviä asioita eurasierin toiminnassa on. 

Jos pidit tästä kirjoituksesta tai koit sen hyödylliseksi voit jakaa sitä, tai laittaa minulle viestiä mitä tämä herätti sinussa. 

Kiitos kuvista, Vilma Mikkonen, Saija Liimatainen, Elf Altug, Tiia Lantela. Myös kiitos Eurasier Finland FB- ryhmässä keskusteluun osallistuneille. 

Mitä asioita pentua miettivän kannattaa tutkia ?

 Edellisessä blogissani pohdiskelin tuota vastuullista kasvattamista. Kaikki kasvattajat kuitenkin porskuttavat eteenpäin, jos pennunostajat eivät itse kysele tarkemmin asioita. Jos kysymykset ovat vaan, koska pentuja tulossa ja pääsenkö jonoon, niin ei niiden avulla voi saada tarpeenmukaista tietoa siitä tulevasta pennusta. 

Mitä tietoa sitten pitäisi saada ? 

1. Vanhempien terveystutkimukset. Tutki nyt ainakin Suomen Kennelliiton sivuilla olevat avoimena oleva tietokanta ja siellä näkyvät terveystutkimukset. Eurasierin pakolliset tutkimukset ovat lonkat ja silmät. Kaikki muut sen lisäksi tehdyt tutkimukset ovat ns ylimääräisiä, vapaaehtoisia. Verikokeet ovat sellaisia mitä et välttämättä löydä julkisesti mistään. Kun etsit pentua, kysy tehdyistä verikokeista. Voit pyytää tietoja kasvattajalta. Kasvattaja varmasti antaa sinulle tiedon koska verikokeet on otettu ja oliko niissä jotakin huomioitavaa, tämä nyt lienee minimi tieto mihin voi tyytyä. Toki mieti mikä on sinun vähimmäistieto määrä, mihin voit olla tyytyväinen hankkiessasi pentua itsellesi. 

2. Suvussa esiintyvät sairaudet. Se, että juuri ne vanhemmat joita käytetään ei vielä kerro koiran terveystilanteesta. Eli tutki myös sen pentusi isovanhemmat, tuo on mielestäni minimi vaatmus siitä, että voisi tietää jotenkin asiaa. Kasvattajalt voit kysyä onko hänellä tiedossa koiran sukulinjoissa olevia sairauksia. Jos kasvattaja sanoo, että molemmin puolin sukulinjat ovat terveitä, nousisi itselläni hälytyskellot. Rodussamme jos tutkitaan sukulinjoja riittävän pitkälle löytyy jokaisesta suvusta jollakin tasolla kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten täysin tervettä sukulinjaa ei taida löytyä. 

3. Dandy-Walker onko tutkittu ? kasvattajan pitää olla tietoinen onko vanhemmat terveitä, vai kantaja, sairas. Koska muuten yhdistelmä voi tuottaa sairaita pentuja ja kukaan ei halua tätä sairautta sairastavaa pentua itselleen. Onneksi pääosiltaan kantamme on terveitä, muutamia kantajia löytyy. Kantajan ja terveen voi yhdistää ilman, että pennut ovat sairaita. Kaksi kantajaa jos yhdistetään niin silloin tulee sairaita pentuja. 

4. Onko suvussa risteytyskoiraa ? Jos on niin missä se sukutaulussa sijaitsee. Onko niitä useampia vai vaan yhdellä puolella. 

5. Sukusiitosprosentti, rodussamme pääosiltaan yhdistelmät eivät ole korkealla sukusiitosprosentilla, mutta niitä hyvä seurata. Ja jos se nousee niin voi kysyä miksi juuri tällainen yhdistelmä on päätetty tehdä. Sukusiitoprosentin näkee Kennelliiton järjestelmästä ja voit selata myös aikaisempia pentueita ja niiden sukusiitosprosentteja. Vertailtaessa voit nähdä mikä rodussa yleistä ja jos mahdollisen pentusi yhdistelmä on korkeampi, kysyisin siitä kasvattajalta. 

6. Silmälausunto, jos siinä on jotakin mainittavaa, kysy kasvattajalta mitä se tarkoittaa koiran elämän kannalta. 

7. Luustokuvauksien tulokset onko niissä jotakin mitä mietit? Jos suvussa on huonoja polvia ja kyynäriä voi se olla koiran elämän kannalta ratkaisevan huono asia. 

8. Mahdolliset aikaisemmat pennut nartulla, uroksella, minkälaisia ne ovat, mitä niiden terveystulokset ovat. Emän sisarukset, uroksen sisarukset ja näiden mahdolliset jälkeläiset, niiden terveystulokset. 

9. Mitä sairauksia on rodussa yleisesti ? Ja mitä sairauksia on ollut erityisesti samalinjaisissa pentueissa aikaisemmin. Allergioita, vatsalaukun kiertymää, muita mahdollisia sairauksia. Mitä kasvattaja kertoo sinulle. Eurasier-rodussa yleisin sairaus on kilpirauhasen vajaatoiminta, jos sitä on ihan lähisuvussa voi kysellä miksi ko yhdistelmä tehdään ? 

10. Yhdistelmässä käytettävien koirien ikä. Miksi juuri tämän ikäisiä koiria käytetään jalostukseen? 

Etsi itse tietoa ja ole utelias, kasvattajilta kannatta kysellä asioita näin voit selvittää mitä kaikkea kasvattaja tietää yhdistelmästä. Tämä on oikeastaan ainoa keino selvittää miten hyvin kasvattaja on perillä asioista. 

Kun olet tämän kaiken selvittänyt ja saanut kasvattajalta näihin vastauksen. Voit tehdä valistuneen valinnan kasvattajan ja yhdistelmän valinnasta. Kun valitse pentua siihen kannatta oikeasti käyttää aikaa, eikä vain valita sieltä mistä sen nyt ensimmäiseksi olisin saamassa. Koira on pontentiaalisesti sinun elämässäsi mukana se 10-12 vuotta, jos se on sairaasta yhdistelmästä voi elämä olla sairauksien täyttämää ja ell käyntien ja kulujen kuluttamaa. 

Vastuullinen kasvattaja, mistä sen tietää ?

 Olen monta kertaa miettinyt mistä ihmiset tietävät onko kasvattaja vastuullinen vai ei. Monet vastaisivat tähän, että kyllähän meillä kotimaassa kasvattajat ovat vastuullisia ja toimivat aina rodun parhaaksi. Hieman väittäisin vastaan tässä kohdin. 

Vastuullisuus kasvatustyössä

Itse miellän vastuullisuudeksi, jalostusvalinnat. Jalostuskäytössä olevat nartut ovat rotunsa hyviä tai erinomaisia edustajia niin luonteeltaa, ulkomuodoltaan kuin terveydeltään.  Tietenkin myös urokset tulee täyttää nämä ehdot, kasvattajana uroksia voi valita yleensä laajemmasta valikoimasta, kuin narttuja. Sanon näin, koska useasti kasvattajalla on se narttu siellä kotona tai sijoituksessa, uroksia on taas käytettävissä periaattessa kaikki maailman saman rodun urokset. Toki käytännössä tämä ei toteudu, koska ei löydy resursseja tai tahtoa saada enemmän jalostusuroksia käyttöön. 

Pitääkö niitä kaikkia omia narttuja käyttää jalostukseen ? 

Itse koen tärkeäksi, että narttu on terve kaikilta osin, niin luuston kuin verikoetuloksien suhteen. Rodussamme pakolliset tutkimukset ovat silmät ja lonkat, kaikki muut tutkimukset ovat suosituksia. Kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkiminen on aika välttämätöntä rodussa, tätä tautia esiintyy hieman turhan paljon. On suositeltu, että kilpirauhasen vajaatoiminta sairasta koiraa ei käytetä jalostukseen. 

Osa kasvattajista käyttää kuitenkin narttua jolla on kilpirauhasen vajaatoimintaa viittavia verikoetuloksia. Onko se vastuullista kasvattajatoimintaa ? Mielestäni se ei ole sitä, vaikka koira ei olisi vielä sairas, ei sitä tulisi käyttää jalostukseen vaan odottaa ja tutkia tarvittaessa uudestaan. Joskushan verikokeet tulee otettua sellaiseen aikaa, jolloin hormoonitoiminta vaikuttaa siihen ja veriarvot voivat heitellä. Mutta jos veriarvot ovat ns huonot niin eikö olisi vastuullista odottaa muutama kuukausi ja tutkituttaa koira uudestaan, jos ajatuksena on käyttää koiraa jalostukseen. Ja mikäli tulokset ovat edelleen samankaltaisia jättää koira käyttämättä tai siirtää sitä vähintää vuodella eteenpäin, edellyttää toki silloin uusien verikokeiden teettämisen. 

Rodussa on pevisa-määräysten mukaisesti tutkittava silmät. Erilaisilla diagnooseilla olevia koiria on käytetty jalostukseen. Osa silmädiagnooseista on jalostuksellisesti mitättömiä ja eivät estä jalostuskäyttöä. Osa diagnooseista taas on vahvasti perinnöllisiä sairauksia ja osa estää jalostuskäytön. 

Jos oma jalostusnarttu on todettu jollakin tavalla sairaaksi tai sillä on joku virhe, jota ei suositella käytettäväksi jalostukseen, käyttäisitkö koiraa jalostukseen ? 

Mikäli koiralla olisi kilppari viitteitä odottaisin ja tutkituttaisin koiran uudestaan enkä käyttäisi jos tulokset eivät muuttuisi. Silmät voivat olla samankaltaiset eli niiden tutkimustulokset voivat muuttua kun ne tutkitaan uudestaan. Itse olen jättänyt sijoitusnarttuja käyttämättä jalostukseen niiden terveystulosten vuoksi. 

Mitä muuta on vastuullisuus ? 

Itse koen vastuullisuudeksi sen, että pennun ostajat ovat tietoisia kaikista niistä minun tiedossa olevista sairausriskeistä. Täten pennunostajilla on mahdollisuus valita ostaako pentua vai ei. Itse en koe vastuulliseksi toiminnaksi sitä, että kerrotaan vaan vanhempien olevan terveitä tai ei kerrota lähisuvussa tiedossa olevista sairauksista. Se, että isällä tai emällä on esim Tgaa verikoe positiivinen kertoo se korkeammasta riskistä pentujen sairatumisesta kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tai jos vanhemmilla on jokin luusto tai silmiin liittyvä tutkimustulos joka jollakin tavoin vaikuttaa koiran elämään. Tämä tieto on osittain tietenkin koiranetissä nähtävissä, mutta kuinka moni pennun ostaja on tietoinen erilaisista diagnooseista ja niiden vaikutuksista koiran elämään. Kasvattajan pitäisi tietenkin olla avoin ja kertoa nämä asiat pentua pohtivalle. Myös pentua miettivän vastuu on kysellä asioita riittävästi. 

Vastuullisuutta on tietenkin ne jalostuvalinnat joita tehdään. Jalostusvalinnat voivat olla joskus hankalia, johtuen esim uroksien "saatavuudesta".  Vastuullisuutta on myös mitä narttuja käytetään jalostukseen. Ja sitten sitä, että kertoo avoimesti rodussa, koirien suvussa tiedossa olevista sairauksista tai muista terveystuloksista. Kuinka moni pennunostaja kyselee kaikkia näitä? Onkohan muutama pentukysellyt kysellyt asioita enemmän kuin sen pinnan. Ei niitä kaikkia toki kannata latoa heti ensimmäisessä yhteydenotossa, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun narttu on kantavana kannattaisi esittää kysymyksiä terveydestä, luonteesta yms enemmän. Vaikka olisit kuinka pentua vailla, suosittelen oikeasti perehtymään asioihin enemmän ennen pennun varausta. 

(Osa kuvista on kuvituskuvia ja muut kuvissa esiityvät rotumme koirat eivät liity mitenkään blogissa oleviin asioihin) 

Kysely terveystutkimuksista sen tuloksia ja mietteitä

Tässä eräänä päivänä, jälleen pohdin jalostusta ja siihen liittyviä hankaluuksi. Etsiskelin luustotutkittua urosta, jota voisin miettiä nartulleni. Tutkiessani noita Kennelliiton terveystutkimuksia, oli paljon hyviä ja potentiaaliasia jalostuskoiria, mutta saattoi olla niin, että yhdelläkään ei pentueesta ollut tehty mitään luustokuvauksia. 

Tämän johdosta minua alkoi kiinnostamaan mitä ihmiset miettivät koiransa terveystutkimuksista ja niiden teettämisestä. Tein pienen kyselyn, joka oli esillä Facebookin Eurasier Finland-ryhmässä, jossa jäseniä yli 2000. Vastauksia tuli kaikenkaikkiaan 59 kpl. Kysely on siis kohdistettu eurasier-rotuisten koirien omistajille tai haltijoille. 

Tulokset eivät mielestäni kerro nyt totuutta koiranomistajien asenteesta, koska tähän kyselyyn osallistuneet ovat kovin myönteisiä tutkimuksien teettämisestä. Jos asenteet olisivat näin myönteisiä kaikkien koiranomistajien keskuudessa, koiria tutkittaisiin huomattavasti enemmän. Näen vastauksissa oikeastaan vain muutaman vastaajan, jotka eivät ole niin kovin tutkimusmyönteisiä. 

Kyselyyn vastanneiden koirat olivat narttuja 44,1 % ja uroksia 63,9 %. 

Kyselyyn on siis osallistunut pääosiltaan henkilöitä joilla ne koirat ovat jo pääosiltaan sen ikäisiä, että ne on useinmiten tutkittuja, ainakin luuston osalta. 

Jos vastasit edelliseen, että ei mitään näistä. Kerrotko hieman enemmän miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun ? 

Vastauksia tähän 5 

"Ei ehkä aihetta kun ei tarkoitus jalostaa ja perusterve ollut." 

Muut vastaukset olivat koira sairas, joten ei jalostukäyttöä sen takia ei tarvitse tutkia. 

Kysymykseen, että koetko tärkeäksi tutkia koirasi terveyttä vaikka sitä ei käytettäisi jalostukseen vain yksi vastaaja vastasi, että ei koe tärkeäksi. 

Hankalimmaksi vastaajat ovat kokeneet terveystutkmiuksissa, niiden kustanukset sekä toisinaan hankalasti saatavilla olevat silmäeläinlääkärit. Suomessa on paljon alueita joilla tällaiset erikoistuneille eläinlääkäreille aikojen saanti voi olla todella vaikeaa. 

Mietteitäni 

Tähän kyselyyn osallistujat ovat olleet terveystutkimus myönteisiä. Kiinnostavaa olisi kuitenkin enemmän tietää niiden henkilöiden mielipiteitä jotka eivät ole tutkimassa koiraansa. Ymmärrän taloudellisen tilanteen, luustotutkimukseen lonkat+kyynärät menee riippuen tietenkin ell asemasta, sijainnista Suomessa, mutta noin 220 e on tämän kokoisen koiran tutkimuksen hinta. Se on kuitenkin kertaluonteinen maksu, joka voi olla koiran elämän kannalta äärimmäisen tärkeä tutkimus. 

Jos ajatellaan, että koirasi tutkitaan siinä vaikka 1,5 v ja todetaan sillä olevan vaikka D/D lonkat. Et tiedä niistä mitään, koska koira ei näytä kipua eikä muutenkaan oirehdi vielä. Kun tiedät tämän voit huolehtia siitä, että koira syö nivelvalmistetta jo heti ja sen elämä voi olla hyvää ja kivutonta. Kun koira ehkä myöhemmin elämänsä aikana oirehtii tiedät jo valmiiksi, että huonot lonkat ja voitte lääkärin kanssa tehdä hoitosuunnitelman asian hoitamiseksi. Saat avun nopeasti ja koiraa ei tarvitse tämän asian takia nukuttaa enää vanhemmalla iällä. 

Jos taas samaisen koiran kanssa ei tehdä tutkimuksia. Koira alkaa oirehtia lonkkiaan siinä 5 v ja on kivulias. Tällöin sitten tutkitaan vähän kaikkea koska koira on kipeä. Nukuttaminen kivuliaan koiran kanssa onkin eri asia kuin terveen oireettoman koiran kanssa. Tällöin koiralla todetaan jo edennyt nivelrikko, sekä muita vaivoja jotka olisi voinut estää aikaisemmalla tutkimuksella. Koira joutuu syömään kipulääkkeitä säännöllisesti ja nivelvalmistetta jotta se pärjäilee jotenkin elämässään. 

Kasvattajana koen äärimmäisen tärkeäksi sen, että kasvatteja tutkitaan ja näin saan itse tärkeää tietoa omasta kasvatustyöstäni ja tietenkin omistaja omasta koirastaan.  Jos vaan jalostukseen valitut koirat tutkitaan saa kasvattaja varsin kapeasta otannasta tietoa. Tieto on kuitenkin tärkeää saada laajemmalta otannalta. Voihan olla niin, että se jalostukseen valittu yksilö on esim ainoa koira jolla pentueessa on A/A lonkat ja muilla C/C jolloin kasvattajan pitää tehdä erilaisia valintoja kuin silloin kun kaikilla on A/A lonkat. 

Olen monasti miettinyt, miten kasvatteja saisi paremmin tutkimuksiin. Olen järjestänyt pieni muotoisia joukkotarkkeja, joskus niihin osallistutaan hyvällä otannalla. Sitten taas on pentueita joissa ihmiset ovat luvanneet tutkia pentunsa sitä hankkiessaan, mutta ajankohdan tullessa niin ei tarvitse kun on terve.  Rodussamma on tutkittu vuonna 2010-2021 syntyneistä tutkittu 54 %.  Vielä huomattavasti enemmän olisi tärkeää tutkia koiria. 

Rodussamme tutkitaan jalostusyksilöt tarkemmin kuin vain luuston osalta. Jos edes kaikki kokeet tehtäisiin koiralle edes kerran sen elämän aikana, näin omistaja saisi tietoa koiransa terveydestä. Kilpirauhasen vajaatoiminta havaitaan kyllä oireiden kautta, mutta useasti koira on jo silloin tosi sairas. Asiaa voi helpottaa tutkimalla koira esim 2 -3 vuotiaana kerran ja tarpeen mukaan myöhemmin. Silmät voisi olla hyvä tutkia kerran elämän aikana, tärkeää tietoa itselle ja kasvattajalle. Silmätutkimus on helppo tutkimus, ei tarvitse nukutusta eikä muita ennakovalmisteluita. Silmätutkimusten saatavuus vaihtelee toki paljon alueittain. 

Jään vaan edelleen miettimään mitkä asiat saisivat omistajan tutkituttamaan koiransa, vaikka koiraa ei jalostukseen käytettäisikään. Miten motivoida kasvatteja tutkimuksien teettämiseen isommalla prosentilla ? Jos sinulla on hyviä kokemuksia jostakin tavasta niin kerrothan niitä myös muillekin.