19 asiaa jotka yllättivät

Tämä asia tuli mieleeni kun lueskelin erään toisen kirjoittajan blogia siitä minkälaisen koiran hän haluaa. Mietin, että mitä piirteitä eurasierissa on mihin pitää valmistautua jos tällaisen koiran itselleen haluaa. 

1. Siitä lähtee karvaa. 

Ylläri pylläri, siitä lähtee karvaa ja paljon. Eurasierilla on tuplaturkki ja sillä on kaksi kertaa vuodessa kunnollinen karvanvaihto. Siitä siis oikeasti lähtee karvaa, muovikassi kaupalla. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Siihen, että karvoja on vaateissa, ruuassa, lattialla, sinun kahvissasi yms kannattaa varautua.

2. Se haluaa olla joka paikassa mukana

Eurasier on utelias ja se haluaa tietää kaiken mitä teet. Jos haluat koiran joka jättää sinut rauhaan ja ei välitä mitä teet, älä ota eurasieria. Eurasier on kuononsa kanssa joka paikassa uteliaana. Jos ruuvaat jotakin huolehdi siitä, että koirasi kuono ei ole ruuvissa kiinni, voi käydä huonosti. 

3. Eurasier on hankalasti motivoitavissa oleva koira 

Noh riippuu miten tätä asiaa tutkii. Jos on riittävän hyvä palkka ja hyvä suhde koiraan, niin se helpottaa asioita. Ensimmäiset kaksi tai kolme vuotta voivat olla hankalia. Joskus tosin joutuu neuvottelemaan vähän enemmän. 

4. Eurasier ei halua tutusta vieraisiin 

Sanoppa se mun syliin tunkevalle koiralle, osa on näitä ja osa niitä jotka pohtivat kannattaako tuota ihmistä mennä katsomaan.  Osa eurasiereista on varauksellisia, mutta ei tarkoita sitä etteikö niitä kiinnostaisi vieraat. Ne haluaa vaan tutustua uusiin ihmisiin omalla aikataululla, kaikki eivät ole heti syliin punkemassa. 

5. Oravajahtaaja 

Orava, oraaava, orava, or, oravaaaaaaaa- jos koiran vikinän ja haukkumisen voisi kääntää ihmiskielelle. Monasti kuulen tuon huudon. Ja jos orava on näkynyt jossakin puussa lenkillä, eurasier on sitä mieltä, että siellä se odottaa vielä viikonkin päästä. Joten sen puun juurelle pitää pysähtyä katsomaan ja varmistamaan onko se orava siellä vai ei. 

6. Pupun papanat 

Talvella ne papanavanat ovat mitä palkitsevampia vanoja mitä voi maailmassa olla. Sitä mennään nenä maassa sitä polkua pitkin, kunnes se pupu on muuttanut reittiä. 

7. Hulluna lumeen

Jos et itse pidä talvesta, lumesta ja ulkoilemisesta talvella, ehkä eurasier ei ole se sun juttu. Nämä pääasiassa nauttivat lumesta ja siinä pyörimisestä. 

8. Voimapesä 

Eurasier on yllättävän vahva tämän kokoiseksi koiraksi, varsinkin kun se haluaa jotakin. Sillä löytyy vetovoimaa yllättävän paljon, ei ole siis sellainen koiruus jonka antaisin lapselle kuljetettavaksi ilman aikuista. Välillä tuntuu siltä, että kädet ovat kovilla kun lenkillä tiellä juoksentelee se pupu, kissa tai orava. 

9.  Riistavietti 

Rotumääritelmän mukaan sitä ei näillä ole, mutta kyllä osalla koirista se löytyy ja varsin vahvanakin. Ikävä puoli tässä on se, että tällaista koiraa ei oikein pysty pitämään vapaana muuten kuin aidatuilla alueilla. Osa toki palaa heti samantien takaisin, mutta osalla tämä on niin vahvana, että sitä pupua tai muuta saalista jaksetaan etsiä pidempääkin. 

10 Älykkyys

Älykäs koira voi olla omistajalleen haaste. Tämä näkyy useasti koulutuksissa, jos ei ole riitävä palkka ei kannata tehdä. Toistot on myrkkyä, kun kerran osaan jo niin miksi pitäisi tehdä uudestaan- on eurasierin mielipide asiasta. 

11. Kukaan ei tiedä minkä rotuinen koira sulla on 

Saat kertoa useita kertoja ja saat toistaa saman asian monta kertaa. Keskustelu menee yleensä näin,

- minkä rotuisia nämä on ? 

- eurasier

- ai siis euraasianpaimenkoira ? 

- ei kun, eurasier

- ai tämä on se 

- joo ( hämmentyneenä mietit että meniköhän nyt oikein) 

- niin mikä se olikaan ? 

- hmm eurasier 

ja sitten saat kertoa rodun historiaa yms. Ja seuraavan kerran kun näette, niin sama keskustelu käydään uudestaa :D no ei kaikkien kanssa, mutta useiden kanssa asioita keskustellaan moneen kertaan. 

12. Koiran taito ymmärtää lapset, vanhukset ym erityisryhmät

Eurasier useasti ymmärtää miten pitää toimia lasten vanhusten tai muiden erityisryhmien kanssa. Osalla koirista tämä on hyvinkin vahvana, tätä ei voi toki voi suoraaan sanoa olevan kaikilla yksilöillä. 

13 Ilmeikkyys 

Korvat heiluu, häntä heiluu ja paljon muita eleitä. Eurasier on todella ilmeikäs koira, osa koirista myös hyvin vahvoja ilmaisemaan omia tunteitaa, mitä haluavat jne. Se voi olla hämmentävää joillekin koirien omistajille. 

14. Ensimmäiseksi koiraksi

Eurasier sopii kyllä ensmmäiseksi koiraksi, jos omistajan kärsivällisyys ja huumorintaju on riittävä. Joskus on jotkut sanoneet, että jos olisin tiennyt kuinka hankalia ovat niin en olisi ottanut. 

15. Peräpuksu ja hännänveto 

Eurasier leikkii toisten koirien mielestä hullusti, kun se muksauttaa takapuolellaan toisia koiria. Se on näille hyvin tyypillinen tapa leikkiä, mutta joskus se hämmentää muita koiria.  Eurasier myös saattaa vetää toista hännästä leikkiessään joka on myös ehkä toisia koiria hämmentävä asia. 

16. Kakkapaikan etsiminen 

Sitä kakkapaikkaa pitää joskus etsiä ihan urakalla.Joskus reissuissa kun on oltu ja mukana myös eri rotuisia koiria, muut kakkii vaikka kävelytielle kun hätä tulee, mutta ei eurasier. No jos se kakka tulee kävelytielle tai sisälle niin on kyllä tosi hätä. Yleensä se kakkapaikka pitää olla heinikossa, puskassa ja sitten ei saa kovasti olla häiriötekijöitä. Sitä kierretään, kierretään ja jos siinä vaiheessa tulee häiriötekijä niin hups, ei kakkaa ja matka jatkuu. 

17. Makoilu keskellä kulkureittejä

Yleensä huomaan koirani makoilevan kulkureiteillä, siitä muodostuu joskus ihan parkour rata kun koirien ylitse astut ja aina joku liikkuu, vaihtaa asentoaan jne. 

18 Draamailu

Kaksi karvaa jää jalkasi alle kun astut koiran ylitse joka makaa keskellä kulkureittiä. Kuulet huudon josta voisi päätellä astuneesi vähintään tassun päälle korkkareilla. Joskus myös kynsienleikkuu on tämän draamailun johdosta hankalaa, koiraan muka sattuu jo pelkästää silloin kun otat tassun käteesi. Tämän johdosta kaikki hoitotoimenpiteet on hyvä opettaa vähitellen. Monet muutkin asiat arjessa aiheuttavat draamailmeet. 

19. paikka mistä pitää rapsuttaa 

Yleisesti eurasier nauttii kun rapsutat häntäkiepin alta selästä. Sillä saat useinmiten kivan tanssin aikaiseksi. 

Eurasier on oma persoonansa, tässä on osa asioista jotka tulivat mieleen kun ajattelee mitkä asia yllättivät eurasierin omistajia. Osa asioista on varmasti sellaisia, jotka me omistajat olemme jo unohtaneet ja pidämme niitä asioita aiva normaaleina. Ehkä henkilö, jolla on ollut joku muun rotuinen koira aikaisemmin osaa kertoa vielä enemmän asioita, mitä omalaituisuuksia tai yllättäviä asioita eurasierin toiminnassa on. 

Jos pidit tästä kirjoituksesta tai koit sen hyödylliseksi voit jakaa sitä, tai laittaa minulle viestiä mitä tämä herätti sinussa. 

Kiitos kuvista, Vilma Mikkonen, Saija Liimatainen, Elf Altug, Tiia Lantela. Myös kiitos Eurasier Finland FB- ryhmässä keskusteluun osallistuneille. 

Mitä asioita pentua miettivän kannattaa tutkia ?

 Edellisessä blogissani pohdiskelin tuota vastuullista kasvattamista. Kaikki kasvattajat kuitenkin porskuttavat eteenpäin, jos pennunostajat eivät itse kysele tarkemmin asioita. Jos kysymykset ovat vaan, koska pentuja tulossa ja pääsenkö jonoon, niin ei niiden avulla voi saada tarpeenmukaista tietoa siitä tulevasta pennusta. 

Mitä tietoa sitten pitäisi saada ? 

1. Vanhempien terveystutkimukset. Tutki nyt ainakin Suomen Kennelliiton sivuilla olevat avoimena oleva tietokanta ja siellä näkyvät terveystutkimukset. Eurasierin pakolliset tutkimukset ovat lonkat ja silmät. Kaikki muut sen lisäksi tehdyt tutkimukset ovat ns ylimääräisiä, vapaaehtoisia. Verikokeet ovat sellaisia mitä et välttämättä löydä julkisesti mistään. Kun etsit pentua, kysy tehdyistä verikokeista. Voit pyytää tietoja kasvattajalta. Kasvattaja varmasti antaa sinulle tiedon koska verikokeet on otettu ja oliko niissä jotakin huomioitavaa, tämä nyt lienee minimi tieto mihin voi tyytyä. Toki mieti mikä on sinun vähimmäistieto määrä, mihin voit olla tyytyväinen hankkiessasi pentua itsellesi. 

2. Suvussa esiintyvät sairaudet. Se, että juuri ne vanhemmat joita käytetään ei vielä kerro koiran terveystilanteesta. Eli tutki myös sen pentusi isovanhemmat, tuo on mielestäni minimi vaatmus siitä, että voisi tietää jotenkin asiaa. Kasvattajalt voit kysyä onko hänellä tiedossa koiran sukulinjoissa olevia sairauksia. Jos kasvattaja sanoo, että molemmin puolin sukulinjat ovat terveitä, nousisi itselläni hälytyskellot. Rodussamme jos tutkitaan sukulinjoja riittävän pitkälle löytyy jokaisesta suvusta jollakin tasolla kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten täysin tervettä sukulinjaa ei taida löytyä. 

3. Dandy-Walker onko tutkittu ? kasvattajan pitää olla tietoinen onko vanhemmat terveitä, vai kantaja, sairas. Koska muuten yhdistelmä voi tuottaa sairaita pentuja ja kukaan ei halua tätä sairautta sairastavaa pentua itselleen. Onneksi pääosiltaan kantamme on terveitä, muutamia kantajia löytyy. Kantajan ja terveen voi yhdistää ilman, että pennut ovat sairaita. Kaksi kantajaa jos yhdistetään niin silloin tulee sairaita pentuja. 

4. Onko suvussa risteytyskoiraa ? Jos on niin missä se sukutaulussa sijaitsee. Onko niitä useampia vai vaan yhdellä puolella. 

5. Sukusiitosprosentti, rodussamme pääosiltaan yhdistelmät eivät ole korkealla sukusiitosprosentilla, mutta niitä hyvä seurata. Ja jos se nousee niin voi kysyä miksi juuri tällainen yhdistelmä on päätetty tehdä. Sukusiitoprosentin näkee Kennelliiton järjestelmästä ja voit selata myös aikaisempia pentueita ja niiden sukusiitosprosentteja. Vertailtaessa voit nähdä mikä rodussa yleistä ja jos mahdollisen pentusi yhdistelmä on korkeampi, kysyisin siitä kasvattajalta. 

6. Silmälausunto, jos siinä on jotakin mainittavaa, kysy kasvattajalta mitä se tarkoittaa koiran elämän kannalta. 

7. Luustokuvauksien tulokset onko niissä jotakin mitä mietit? Jos suvussa on huonoja polvia ja kyynäriä voi se olla koiran elämän kannalta ratkaisevan huono asia. 

8. Mahdolliset aikaisemmat pennut nartulla, uroksella, minkälaisia ne ovat, mitä niiden terveystulokset ovat. Emän sisarukset, uroksen sisarukset ja näiden mahdolliset jälkeläiset, niiden terveystulokset. 

9. Mitä sairauksia on rodussa yleisesti ? Ja mitä sairauksia on ollut erityisesti samalinjaisissa pentueissa aikaisemmin. Allergioita, vatsalaukun kiertymää, muita mahdollisia sairauksia. Mitä kasvattaja kertoo sinulle. Eurasier-rodussa yleisin sairaus on kilpirauhasen vajaatoiminta, jos sitä on ihan lähisuvussa voi kysellä miksi ko yhdistelmä tehdään ? 

10. Yhdistelmässä käytettävien koirien ikä. Miksi juuri tämän ikäisiä koiria käytetään jalostukseen? 

Etsi itse tietoa ja ole utelias, kasvattajilta kannatta kysellä asioita näin voit selvittää mitä kaikkea kasvattaja tietää yhdistelmästä. Tämä on oikeastaan ainoa keino selvittää miten hyvin kasvattaja on perillä asioista. 

Kun olet tämän kaiken selvittänyt ja saanut kasvattajalta näihin vastauksen. Voit tehdä valistuneen valinnan kasvattajan ja yhdistelmän valinnasta. Kun valitse pentua siihen kannatta oikeasti käyttää aikaa, eikä vain valita sieltä mistä sen nyt ensimmäiseksi olisin saamassa. Koira on pontentiaalisesti sinun elämässäsi mukana se 10-12 vuotta, jos se on sairaasta yhdistelmästä voi elämä olla sairauksien täyttämää ja ell käyntien ja kulujen kuluttamaa. 

Vastuullinen kasvattaja, mistä sen tietää ?

 Olen monta kertaa miettinyt mistä ihmiset tietävät onko kasvattaja vastuullinen vai ei. Monet vastaisivat tähän, että kyllähän meillä kotimaassa kasvattajat ovat vastuullisia ja toimivat aina rodun parhaaksi. Hieman väittäisin vastaan tässä kohdin. 

Vastuullisuus kasvatustyössä

Itse miellän vastuullisuudeksi, jalostusvalinnat. Jalostuskäytössä olevat nartut ovat rotunsa hyviä tai erinomaisia edustajia niin luonteeltaa, ulkomuodoltaan kuin terveydeltään.  Tietenkin myös urokset tulee täyttää nämä ehdot, kasvattajana uroksia voi valita yleensä laajemmasta valikoimasta, kuin narttuja. Sanon näin, koska useasti kasvattajalla on se narttu siellä kotona tai sijoituksessa, uroksia on taas käytettävissä periaattessa kaikki maailman saman rodun urokset. Toki käytännössä tämä ei toteudu, koska ei löydy resursseja tai tahtoa saada enemmän jalostusuroksia käyttöön. 

Pitääkö niitä kaikkia omia narttuja käyttää jalostukseen ? 

Itse koen tärkeäksi, että narttu on terve kaikilta osin, niin luuston kuin verikoetuloksien suhteen. Rodussamme pakolliset tutkimukset ovat silmät ja lonkat, kaikki muut tutkimukset ovat suosituksia. Kilpirauhasen vajaatoiminnan tutkiminen on aika välttämätöntä rodussa, tätä tautia esiintyy hieman turhan paljon. On suositeltu, että kilpirauhasen vajaatoiminta sairasta koiraa ei käytetä jalostukseen. 

Osa kasvattajista käyttää kuitenkin narttua jolla on kilpirauhasen vajaatoimintaa viittavia verikoetuloksia. Onko se vastuullista kasvattajatoimintaa ? Mielestäni se ei ole sitä, vaikka koira ei olisi vielä sairas, ei sitä tulisi käyttää jalostukseen vaan odottaa ja tutkia tarvittaessa uudestaan. Joskushan verikokeet tulee otettua sellaiseen aikaa, jolloin hormoonitoiminta vaikuttaa siihen ja veriarvot voivat heitellä. Mutta jos veriarvot ovat ns huonot niin eikö olisi vastuullista odottaa muutama kuukausi ja tutkituttaa koira uudestaan, jos ajatuksena on käyttää koiraa jalostukseen. Ja mikäli tulokset ovat edelleen samankaltaisia jättää koira käyttämättä tai siirtää sitä vähintää vuodella eteenpäin, edellyttää toki silloin uusien verikokeiden teettämisen. 

Rodussa on pevisa-määräysten mukaisesti tutkittava silmät. Erilaisilla diagnooseilla olevia koiria on käytetty jalostukseen. Osa silmädiagnooseista on jalostuksellisesti mitättömiä ja eivät estä jalostuskäyttöä. Osa diagnooseista taas on vahvasti perinnöllisiä sairauksia ja osa estää jalostuskäytön. 

Jos oma jalostusnarttu on todettu jollakin tavalla sairaaksi tai sillä on joku virhe, jota ei suositella käytettäväksi jalostukseen, käyttäisitkö koiraa jalostukseen ? 

Mikäli koiralla olisi kilppari viitteitä odottaisin ja tutkituttaisin koiran uudestaan enkä käyttäisi jos tulokset eivät muuttuisi. Silmät voivat olla samankaltaiset eli niiden tutkimustulokset voivat muuttua kun ne tutkitaan uudestaan. Itse olen jättänyt sijoitusnarttuja käyttämättä jalostukseen niiden terveystulosten vuoksi. 

Mitä muuta on vastuullisuus ? 

Itse koen vastuullisuudeksi sen, että pennun ostajat ovat tietoisia kaikista niistä minun tiedossa olevista sairausriskeistä. Täten pennunostajilla on mahdollisuus valita ostaako pentua vai ei. Itse en koe vastuulliseksi toiminnaksi sitä, että kerrotaan vaan vanhempien olevan terveitä tai ei kerrota lähisuvussa tiedossa olevista sairauksista. Se, että isällä tai emällä on esim Tgaa verikoe positiivinen kertoo se korkeammasta riskistä pentujen sairatumisesta kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tai jos vanhemmilla on jokin luusto tai silmiin liittyvä tutkimustulos joka jollakin tavoin vaikuttaa koiran elämään. Tämä tieto on osittain tietenkin koiranetissä nähtävissä, mutta kuinka moni pennun ostaja on tietoinen erilaisista diagnooseista ja niiden vaikutuksista koiran elämään. Kasvattajan pitäisi tietenkin olla avoin ja kertoa nämä asiat pentua pohtivalle. Myös pentua miettivän vastuu on kysellä asioita riittävästi. 

Vastuullisuutta on tietenkin ne jalostuvalinnat joita tehdään. Jalostusvalinnat voivat olla joskus hankalia, johtuen esim uroksien "saatavuudesta".  Vastuullisuutta on myös mitä narttuja käytetään jalostukseen. Ja sitten sitä, että kertoo avoimesti rodussa, koirien suvussa tiedossa olevista sairauksista tai muista terveystuloksista. Kuinka moni pennunostaja kyselee kaikkia näitä? Onkohan muutama pentukysellyt kysellyt asioita enemmän kuin sen pinnan. Ei niitä kaikkia toki kannata latoa heti ensimmäisessä yhteydenotossa, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun narttu on kantavana kannattaisi esittää kysymyksiä terveydestä, luonteesta yms enemmän. Vaikka olisit kuinka pentua vailla, suosittelen oikeasti perehtymään asioihin enemmän ennen pennun varausta. 

(Osa kuvista on kuvituskuvia ja muut kuvissa esiityvät rotumme koirat eivät liity mitenkään blogissa oleviin asioihin) 

Miksi juuri tämä kasvattaja tuli valittua ?

 

Miksi ihmiset valitsevat juuri määrätyn kasvattajan, on itselleni se kysymys. Mitkä asiat vaikuttavat tähän valintaa. Kasvattajana tietenkin haluaisi, että siihen vaikuttaa kaikki se työ minkä itse on tehnyt rodun, yksilöiden eteen ja miten tutkituttaa jalostusyksilöitään ja miettii niitä yhdistelmiä jne. Mutta realistini lähdin selvittämään kyselyn kautta ajatuksella, että valinta perustuu täysin siihen missä milloinkin on pentuja vapaana. 

Suurin peruste millä kasvattajat ovat tulleet valituiksi tämän kyselyn mukaan on se, että on ollut pentuja vapaana tai juuri syntymässä oleva pentue. Seuraavaksi suurin kriteeri millä valinta on tehty on pidetty kasvattajasta tyyppinä.  Kiva tietenkin, että tulee toimeen kasvattajan kanssa, mutta eikö se elämä kuitenkin ole sen koiran kanssa? Joten luulisi sen koiran terveyden ja aikaisempien koirien terveystulosten olevan merkityksellistä. Tietenkin itselleni kasvattajana hieman pettymyksenä tuli  se kuinka vähän aikaisempien koirien terveystulokset on merkitystä kasvattajan valinnassa. Itselle tietenkin on tärkeää, että kasvatit olisivat mahdollisimman terveitä, ei kait kukaan sairaita koiria halua jalostaa. Jännä kuitenkin miten vähän sillä on merkitystä valinnan kannalta.

Onko niin, että kun pentukuume iskee niin sitten se pentu halutaan heti kun vaan mahdollista, eikä sitten jakseta tai ymmärretä kysellä kaikenlaisia terveyteen liittyviä asioita. Eurasierilla on kuitenkin joitakin vakavia perinnöllisiä sairauksia ja kaikki yhdistelmät eivät ole sellaisia etteikö ne olisi mietitty oikeasti siten, että riskit olisivat minimaaliset. Aina kun yhdistetään koiria keskenään on tietenkin riski, että sieltä tulee sairaita yksilöitä. 

Itselleni yllätyksenä tuli se, että niinkin iso osa ihmisistä haluaa kasvattaja maantieteellisesti lähellä olevan. Kuinka paljon oikeasti on merkitystä sillä asuuko se kasvattaja lähellä vai toisella puolella Suomea. Kasvattajan luona käydään ehkä kaksi kertaa. Silloin kun pentu on pieni ja valitaan sitä omaa pentua ja kun käydään hakemassa se oma pentu kotiin. Kasvattajat voivat toki järjestää erilaisia tapaamisia joihin voisi olla kiva osallistua, mutta oikeasti itse kun on valmis matkustamaan pitkiäkin matkoja koiran saadakseen tuntuu hämmentävältä perusteelta. 

Myös hämmentää se miten paljon ihmisiltä kuulen kuinka hankalaa on olla yhteydessä kasvattajiin kuin heillä ei ole toimivia tai päivitettyjä nettisivuja, mutta niillä ei sitten kuitenkaan ole sinänsä merkitystä valinnassa. 

Olen yhdistellyt eri vastauksia tässä kaaviossa, koska moni oli laittanut oman valintansa ja sen johdosta samankaltaisia vastauksia tuli runsaasti, mutta hieman eri sanoin sanoitettuna. 

Oikeastaan minun perusoletus jota lähdin tutkimaan tällä kyselyllä näyttää toteutuneen, eli suurin merkittävä valintakriteeri on se, että on pentuja vapaana tai juuri syntymässä pentue. Jos lyhyesti sanon mitkä ovat valintakriteerit ovat ne, että saan pennun nopeasti ja läheltä. 

Kasvattajan tuki 

Jatkan tässä blogikirjoituksessa kyselyn tulosten kirjoittamista. Kyselyssä tiedustelin myös ihmisten mielipidettä kasvattajan tuesta, ovatko tyytyväisiä vai kokevatko tarvitsevansa jotakin muuta kuin mitä kasvattajalla on ollut antaa. 

Kasvattajat 

Kyselyssä oli pakollinen kysymys, jossa piti mainita kennelnimi. Yksi vastaajista oli minun tulkintani mukaan huolissaan, että asiasta tehdään ristikkäisvertailu, eli tutkittaisiin kenen kasvattajan koiranomistajat olisivat tyytymättömiä. Voin sanoa, että minua ei jaksa kiinnostaa tämä asia vaan tämä kysymys oli ainoastaan sitä, varten että voin tietää kyselyyn osallistuneen eri kasvattajien kasvattien omistajia. Mikäli olisi vain yhden kasvattajan kasvattien omistajia ei kysely kertoisi millään tavalla koko Suomen eurasier-kasvattajien toimintaa. 

Muutama vastaaja ilmoitti, että ei halua vastata tai ei ole kennelnimeä. Vastauksia tuli kaiken kaikkiaan 78 vastausta, jotka jakautuivat 17 eri Suomalaisen kasvattajan ja muutaman ulkomaisen kasvattajan kesken. Vastauksissa näkyi myös kasvattajien joilla on paljon pentuja vuosien mittaan syntyneet niin niiden edustus oli isompi kuin muiden, joten kyselyn kirjo on mielestäni hyvä. Koska aktiivisesti tällä hetkellä Suomessa kasvattavia ei ole 17 eri kasvattajaa niin kyselyyn osallistui myös kiitettävästi vanhempien koirien omistajia eikä vaan muutama vuoden ikäisen koiran omistajia. Tätä asiaa en kysynyt koska en kokenut sen olevan tarpeellinen. 

Tyytyväisyys

98,7 % vastanneista oli tyytyväisiä kasvattajan tarjoamaan tukeen. 

Toiveita kasvattajan tarjoamaan tukeen 

Vapaassa osiossa sai kirjoittaa omia toiveitaan tässä muutama suora lainaus; 

- Facebookissa voisi kertoa enemmän koirista

- Yleisesti: parasta on aina keskustella asioista avoimesti ja rehellisesti. Se on mielestäni tärkeintä molemmilla osapuolilla.

-Tukea saattaa kaivata myös myöhemmin, mutta kynnys kysellä on iso, kun koira on jo esim. 5 v. Onko ok kysyä somekanavalla, jos ilmenee haasteita omassa pennussa?

Pääosa vastauksista oli, että tukea ja apua on aina saanut riittävästi ja ei ole ollut ongelmia yhteydestä kasvattajaan. Tämä on todella hienoa. 

FB:ssä voisi kertoa enemmän koirista, varmasti näin olisi tarpeen. Sitä itse kun on elänyt jo pitkään eurasierin kanssa, niin aina ei tule mieleen mitä asioita ihmiset haluaisivat tietää. Joten ehkä voisi olla helpompaa jos kyseltäisiin erilaisista asioista. Itse toivoisin, että kasvattajia olisi enemmän linjoilla kertomassa omia näkemyksiään asioista. Tuntuu välillä todella vaikealta saada usealta kasvattajalta ajatusta ja näkemystä asiaan kuin asiaan. 

Viimeisessä lainauksessa on kysymys, että voiko kysellä kun on koira on jo iso. Mielestäni kasvattajan tuki on koiran elämän mittainen, joskus sitä ollaan yhteyksissä vielä senkin jälkeen vaikka se rakas karvaturri onkin jo kuollut. Mitä kautta sitä sitten voi kysellä apua ja tukea on varmaan henkilökohtaista. Jos ajatellaa some-kanavia, joissa on erilaisia ryhmiä niissä voi saada apua ja neuvoa isommalta porukalta. Toisinaan taas kasvattaja tietää, ehkä paremmin mikä ko koiralle voisi olla paras vaihtoehto. Joskus on niin, että kasvattaja ymmärtää tämän pentueen herkkyyden tms ja osaa antaa sellaisia neuvoja jotka toimivat juuri sillä koiralla parhaiten, toki ei varmasti ole aina näin eikä kasvattaja ole se ainoa henkilö joka osaa juuri sen koiran ongelman ratkaista. Rohkeasti vaan kysymään asioita vaikka koiralla olisikin jo ikää.