Sperman pakastaminen

 Olin mukana yhdessä projektissa, jossa haluttiin koiran spermaa lähetettäväksi toiseen maahan. Hedelmöitys pakastetulla spermalla on todella hyvä vaihtoehto luonnolliselle astumiselle, mikäli se tehdään eettisesti oikein. 

Eettisyys

Koira, jolta spermaa kerätään pitää tulla kohdelluksi hyvin ja sen anatomiaa, herkkyyttä, seksuaalista intoa, lisääntymishalua yms. pitää kunnioittaa mutta myös ymmärtää. Koira, jolta kerätään spermaa se pitää tuntua siltä hyvältä niin keruu hetki kuin sen jälkeenkin. Mikäli koira kokee epämielyttävyyttä voi se jatkossa olla astumatta tai ainakaan ei suostu enään sperman keruuseen. 

Tällaisen hyvin eettisen, ammattitaitoisen upeasti toimineen keruuhetken jälkeen, mietin niitä puskakerääjiä joita tiedän omassanikin rodussa olevan, että mitä niissä hetkissä oikeasti sille koiralle tehdään. En usko, että siinä on huolehdittu kaikkiin urokseen liittyvistä asioista. 

Toiminnassa pitää olla myös eettinen sen suhteen, että sperman laatu on tutkittu riittävästi ja ammattitaitoisesti. Sperman tutkinnalla varmistetaan sen laatu, määrä ja liikkuvuus. Kuulin tosi tarinoita siitä, kuinka paljon tulee spermaa jota ei ole tutkittu tai ei ole välitetty siitä, että sperma ei selviydy pakastamisesta. 

Mikäli sperman laatu on alhainen ei se selviydy pakastamisesta ja näin ollen sen avulla hedelmöittäminen ei ole todennäköistä. Ihan en ymmärrä, miksi huonosti pakastuvia spermoja lähetellään vaikka todennäköisyys siihen, että koira niistä tiinehtyisi on olematon. Kustannuksia tästä tulee kuitenkin huomattavia määriä, nartun omistajalle joka haluaisia uutta linjaa käyttöönsä. 

Sperman keruuhetki 

Sperman keruuseen tarvitaan tietenkin se uros ja houkutusnarttu. Narttu on paikalla tarjoamassa haju ja visuaalista virikettä urokselle. Vahvan seksuaalisen vietin omaavien urosten kanssa nartun koolla ei ole suurtakaan merkitystä. Paras on kuitenkin jos uros ja narttu ovat jotenkin lähellä toistensa kokoja. Kun paikalla on houkutusnarttu ja ammattihenkilö, joka kerää sperma tapahtuma on nopea ja kaikille osallistuville miellyttävä tapahtuma. Uroksen hyvinvoinnista huolehditaan tilanteessa kaikin tavoin. Eläinlääkäri tarkistaa visuaalisesti uroksen genitaalialueen, kivekset sekä siemensyöksyn jälkeisen tuotoksen värin ja tuoksun osalta. Mikäli uroksen genitaalialueella tai jälkituotoksessa on verta, peniksessä poikkeavia muutoksia, haavaumia tms suositellaan niiden hoitamista ja pohditaan tietenkin voiko spermaa näiden vuoksi käyttää. 

Sperman tutkiminen 

Eläinlääkäri tutkii sperman sen keruun jälkeen. Siitä tutkitaan määrä, laatu sekä liikkuvuus, myös visuaalisesti sen ulkonäkö sekä mahdollinen haju. Määrä tietenkin on yksi tärkeä tieto, koirat yleensä tuottavat määrällisesti paljon spermaa per laaki, joten yleisesti hedelmöitys ei jää tästä kiinni. Liikkuvuus on tärkeää, jos liikkuvia spermoja on vähän tai niiden liikkuvuus on pientä niin voi se tuottaa hankaluutta hedelmöittymisessä. Laatu on tärkeää erityisesti kun sperma pakastetaan. Laatu voi olla riittävää luonnollisesti astutettuna, mutta pakastettuna sperman laatu ei ole riittävän hyvä. Koska spermaa käsitellää laimentamalla, pakastamalla ja muulla tavalla vaatii se hyvänlaatuista spermaa. Spermassa voi olla pakastettaessa maksimissaan huonolaatuisia siitiöitä 20 %, mikäli tämä numero on isompi on asiasta tärkeää keskustella tutkivan eläinlääkärin kanssa ja miettiä onko eettisesti oikeaa pakastaa tavaraa joka ei välttämättä hedelmöitä. Aina on tietenkin riski, että koirat ei sovi yhteen ja sen johdosta ei tiinehdy. Jos kuitenkin uroksen spermassa todetaan laatuongelmia ei ole oikein nartun omistajaa kohtaa antaa tälle toivoa pentueesta jonka itse tiedät, että ei ole todennäköistä koska sperman laatu on alhainen. 

Huono laatuinen sperma ei tarkoita sitä, etteikö koira voisi hedelmöittää narttua luonnollisesti, mutta pakastettaessa prosesin johdosta laatu pitää olla eri tavalla hyvää. Se, että koiralta ei pystytä pakastamaan spermaa ei tietenkään tarkoita sitä, että koira ei pystyisi lisääntymään. Luonnollinen astuminen voi tällaiselle urokselle olla aivan oiva tapa lisääntyä. 

Sperman laatuun vaikuttavat tekijät 

Sperma on yllätävän herkkää ja sen laatuun vaikuttaa kaikki koiran elämän tekijät. Varmasti on rotuja joihin ei kaikki vaikuta, koska koirat ovat sen verran kovia tms. En oikeastaan osaa tietenkään sanoa muista roduista juuta enkä jaata, keskityn siis vaan omaan rotuun eli eurasieriin. Eurasier on herkkis vaikka ei siltä ehkä vaikuta ulkopuolisen silmiin. 

Mitä se kaikki siis on ? No tietenkin ihan kaikki mitä koiran elämässä on. Ruoka, mitä se syö, onko se riittävän monipuolista ravitsevaa, pystyykö koira hyödyntämää siitä kaiken sen mitä se tarvitsee. Onko sillä ollut jotakin sairauksia, tulehduksia, lääkekuureja ? Nämä selkeästi laskevat sperman laatua. 

Elämäntilanteessa tapahtuneet muutokset

Yllättävää omasta mielestäni oli se, että kun eläinlääkäri kysyy onko elämässänne tapahtunut jotakin muutoksia ? Mitä tahansa ? Se että on muutettu, päivärytmit muuttuneet, perheeseen tullut uusia jäseniä tai siitä on poistunut jäseniä, omistaja vaihtanut työtä jonka johdosta on eri tavalla poissa, omistajan stressi jne jne. Kaikelaiset elämäntilanteen muutokset vaikuttavat hedelmällisyyteen. Näitä on hyvä pohtia myös nartun kanssa, kun miettii hedelmöittymistä.  Jos elämässä on juuri muutoksia saattaa se tehdä sen, että koira ei hedelmöity tai siittiöiden laatu voi olla heikkoa. 

Aina välillä kuulee, että narttu ei ole tullut kantavaksi ja se johtuu siitä kun uros ei pysty hedelmöittämään. Mikäli uroksen spermaa ei ole tutkittu ei se voi olla vaan uroksesta riippuvainen asia. Välillä tuntuu, että jos vikaa etsitään niin se laitetaan monasti uroksen viaksi.

Uroksen sperma on kuitenkin helposti tutkittavissa ja jos uros on astunut useamman nartun eikä nartut tule kantaviksi voisi olla hyvä tutkituttaa sperma. Sperman tutkiminen tietenkin makssa, mutta jos uroksella olisi potentiaalista jalostuskäyttöä voisi olla tärkeää tutkia sen sperma. Kun sperma on tutkittu voidaan tehdä oikeat valistuneet johtopäätökset tilanteessa. 

Nartun hedelmällisyyteen liittyvien ongelmien suhteen saattaa olla vaikeampaa tehdä sellaisia tutkimuksia että hedelmöittyykö narttu vai ei. Kuitenkin nartun seksuaalinen libido on yksi niitä ilmiasuja joiden avulla voidaan nähdä asioita. Mikäli libido on alhainen tai olematon, ei narttua kannata käyttää jalostukseen. Toki jos narttua on astutettu vaikka kahdella eri uroksella, oikeaan aikaan on todennäköistä, että se narttu ei tiinehdy. Syy siihen voi jäädä epäselväksi. Tietenkin voi olla hyvä ja tärkeää tutkia narttu ja mikä mahdollisesti on se syy tiinehtymättömyyteen. 

Lähettäisinkö tai toisinko spermaa ?

Tämän kokemuksen jälkeen olisin todellakin valmis lähettämään uroksen spermaa ulkomaille. Tuonti on kaikkineen kustannuksineen kallista ja sen suhteen pitäisi miettiä olisiko joku toinen kasvattaja valmis osallistumaan tankin kuljetuskustannuksiin tms. Lisäksi pitäisi pohtia, että onko sperma pakastettu hyvässä spermapankissa ja tutkittu riittävästi, en nimittäin haluaisi maksaa tonneja tyhjästä. Nartun progeseurannat ja keräily sekä tuonti kun tuottavat ison kustannuserän ja jos tulos olisi se, että hups tämä sperma ei selvinnyt pakastamisesta. Jos kaikki nämä tähdet olisivat oikeassa asenossa niin kyllä mieluusti toisi spermaa nartulleni. 

Meidän Suomen eurasieri kanta tarvitsee uutta verta, sitä toki saamme tuontien muodossa, mutta joskus voisi olla järkevää käyttää hyviä jo olemassa olevia uroksia euroopassa. Toinen mahdollisuus on tietenkin aina matkustaa ulkomaille astutusmatkalle jota sitäkin meillä Suomessa käytetään aika vähän. Joitakin narttuja on astutettu ulkomaisilla koirilla ja olisi tietenkin toivottavaa että näistä tulisi uusia jalostuskoiria käyttöön myös muille kasvattajille kuin vain ko kasvattajalle hänen omaan käyttöönsä. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta pohdintoja

Käytän tässä kirjoituksessa lähteenä Suomen Eurasierkerhon JTO, sekä eurasierkoirista ja kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvää tutkimusta. Tutkailen asiaa kilpirauhasen vajaatoiminnan ehkäisemisen ja vähentämisen näkökulmasta. Koska ajattelen sen olevan oikeastaan ainoa mahdollinen näkökulma vastuullisessa koirankasvatustoiminnassa. 

"Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan kilpirauhasen vajaatoimintaa sairasti n. 5 % koirista. Terveyskyselyssä 2021 kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavia koiria tuli esille n. 10 %. Kilpirauhassairauden kehitys viidessä vuodessa on 50 %. 

Kerholla on tiedossa kyselyyn vastanneiden koirien lisäksi myös useita muita kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuneita koiria. Kilpirauhasen vajaatoiminta ei haittaa koiran normaalia elämää, jos lääkitys on kunnossa.

 Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen, ja koska rodulla on mahdollinen perinnöllinen alttius sairastua tietoon tulleiden tapausten perusteella, tulee myös sairaan yksilön jälkeläisten jalostuskäyttöön suhtautua varauksella. 

Jalostustoimikunta kerää tietoa eurasiereiden kilpirauhastuloksista. Tällä hetkellä jalostustoimikunnalla on tiedossa noin 500 kappaletta kilpirauhasverikokeiden tulosta, vuosittain uusia tuloksia toimitetaan n.30 kappaletta. 

Suurin osa jalostustoimikunnalle toimitettavista tuloksista on koirista, joilla on kaikki kunnossa. Tgaa positiivisia tai raja-arvo tuloksia tulee yleensä 1-3 / v. 

Terveyskyselyn mukaan kilpirauhas sairastuneita koiria on kuitenkin enemmän, mitä sairastuneiden koirien tuloksia toimitetaan. Suositellaan, että jalostukseen käytettävät koirat testattaisiin kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta.

 Nuorille, 1–2 vuotta vanhoille koirille suositellaan TGAA-testiä (tyreoglobuliinivasta-ainetesti). Yli 2-vuotiailta koirilta suositellaan lisäksi määritettävän TSH ja T4 hormoniarvot. Koira, jonka TGAA-testitulos on positiivinen, mutta joka ei osoita kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ja sen TSH ja T4 arvot ovat viitearvojen sisällä, voidaan parittaa vain TGAA negatiivisen koiran, jolla on normaalit TSH ja T4 arvot, kanssa.

 Käytettäessä TGAA positiivista koiraa jalostukseen sen TSH ja T4 hormoniarvojen 51 määrityksestä ei saa astutushetkellä olla yli 6 kk:ta aikaa ja koiraa tulisi käyttää jalostukseen vasta 4-vuotiaana tai vanhempana. Jalostukseen käytetyn TGAA positiivisen koiran jälkeläiset tulee tutkia kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta" Lähde Eurasier JTO.

Teksti on jo sinänsä mielestäni ristiriitainen. Sairasta koiraa ei tietenkään tule käyttää jalostukseen, ja sairaan koiran jälkeläisten suhteen pitää olla varovainen. Mutta tgaa positiivista koiraa voi käyttää jalostukseen kunhan koira on 4v. En ihan ymmärrä mihin tämä perustuu. Yleisesti kilpirauhasen vajaatoimintaan koira sairastuu siinä alle 5v. Joten jos suositellaan 4 v tgaa positiivista koiraa voi käyttää jalostukseen on se mahdollista, että koira sairastuu kilpirauhasen vajaatoimintaan kuitenkin seuraavan vuoden sisällä. No koskaan ei voi tietenkään tietää sairastuuko koira vai ei. Tgaa antaa kuitenkin viitteitä siitä, että koira voi sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan. Miksi siis sellainen koira pitää käyttää jalostukseen ? 

Esimerkkinä tällaisesta on samalla nartulla kaksi pentuetta, eri uroksesta. Koiralla on ollut tgaa positiivinen verikoe aikaisemmin ja toinen verikoe siten, että on ihan rajalla. Koiraa käytetty jalostukseen sen ollessa 4 v. Molemmista  pentueista on syntynyt kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuneita koiria. 

Samoin nyt on astutettu sellaisia yhdistelmiä joissa molempien vanhempien toinen vanhempi on kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastunut. Nämä tiedot eivät ole kaikkien osalta julkisia joten pentujen ostajat eivät välttämättä tätä asiaa saa tietoonsa. Vanhemmat kun on testattu ja terveeksi todettuja niin eihän siinä mitään. Itse en uskaltaisi tätä pajatsoa pelata. 

"Jalostuksesta joudutaan tällä hetkellä sulkemaan jonkin verran koiria pois lisääntyneiden sisäerityssairauksien vuoksi (kilpirauhasen- ja haiman vajaatoiminta). Kilpirauhasen vajaatoiminnan huolellinen diagnosointi olisikin tärkeää, koska sairauden oireet ovat hyvin yksilölliset ja erittäin moninaiset. Ongelmallista on myös, että sairaus puhkeaa usein vasta vanhemmalla iällä. Sekä haima- että kilpirauhassairaiden koirien osalta on harkittava tarkoin myös sukulaisten käyttöä. Jalostusvalintoja 58 tehtäessä on tärkeää hyödyntää yhdistyksen jalostustoimikunnan kansainvälistä tietopankkia (IFEZ-tiedosto) kerätyistä terveystuloksista" (SEK JTO) 

Tavoitteena on, että seuraavan kolmelle vuoden aikana haiman ja kilpirauhasen vajaatoiminta ei lisääntyisi. (SEK)

 "Tämä tutkimus osoitti, että euraasian koirarodut ovat alttiita kilpirauhasen vajaatoiminnalle. TgAA-positiivisten koirien relevantti osuus viittaa taudin immuunivälitteiseen mekanismiin. Tyreoglobuliiniautovasta-aineet (TgAA) ovat arvokas merkkiaine kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintymisen ennustamisessa. Tämä markkeri tulee ottaa käyttöön jalostusohjelmissa ja positiivisia tiittereitä tulee seurata huolellisesti. Siksi jalostusseurojen tulisi rohkaista omistajia pitämään koiransa mukana seulontaohjelmissa, mukaan lukien TgAA:n mittaaminen, ja tällaisia ​​ohjelmia tulisi perustaa kaikille koiraroduille, joissa kilpirauhasen vajaatoiminnan ja CLT:n epäillään olevan perinnöllisiä sairauksia. Lisätutkimukset pitkittäistutkimuksilla ovat perusteltuja.

Tutkimus osoitti myös, että huolelliset seurantaohjelmat voivat auttaa havaitsemaan jalostuskoirien luontaiset taipumukset sairauteen. Euraasian jalostusklubin tulisi tunnustaa tämä käytäntö erittäin vastuulliseksi ja ennakoivaksi johtamistekniikaksi."

324 koiran seurantatutkimus paljasti kaksi tärkeää näkökohtaa. Ensinnäkin 3,5 %:lle (7/201) koirista, joiden ensimmäinen testitulos oli merkittävä, kehittyi kilpirauhasen vajaatoiminta myöhemmässä tutkimuksessa. Tämä löydös viittaa siihen, että kilpirauhasen vajaatoiminta voi kehittyä myöhemmin, vaikka mitään poikkeavuuksia ei olisi aiemmin havaittu. Toiseksi TgAA:n ennustearvo kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai kilpirauhasen vajaatoiminnan kehittymisestä oli melko korkea tässä tutkimuksessa. Tarkemmin sanottuna 22 %:lla (26/118) koirista, joilla oli positiivinen TgAA-status, oli jo diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta, ja 42,5 %:lle (17/40) koirista, joilla oli positiivinen TgAA-status, joita ei alun perin luokiteltu kilpirauhasen vajaatoiminnaksi, kehittyi myöhemmin kilpirauhasen vajaatoiminta

 Kaiken kaikkiaan 42,5 %:lle (17/40) TgAA-positiivisista koirista alkututkimuksessa kehittyi kilpirauhasen vajaatoiminta seurannan aikana.

Tämä tutkimus osoitti, että euraasian koirarodut ovat alttiita kilpirauhasen vajaatoiminnalle. TgAA-positiivisten koirien relevantti osuus viittaa taudin immuunivälitteiseen mekanismiin. Tyreoglobuliiniautovasta-aineet (TgAA) ovat arvokas merkkiaine kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintymisen ennustamisessa. Tämä markkeri tulee ottaa käyttöön jalostusohjelmissa ja positiivisia tiittereitä tulee seurata huolellisesti. Siksi jalostusseurojen tulisi rohkaista omistajia pitämään koiransa mukana seulontaohjelmissa, mukaan lukien TgAA:n mittaaminen, ja tällaisia ​​ohjelmia tulisi perustaa kaikille koiraroduille, joissa kilpirauhasen vajaatoiminnan ja CLT:n epäillään olevan perinnöllisiä sairauksia. Lisätutkimukset pitkittäistutkimuksilla ovat perusteltuja.

Tutkimus osoitti myös, että huolelliset seurantaohjelmat voivat auttaa havaitsemaan jalostuskoirien luontaiset taipumukset sairauteen. Euraasian jalostusklubin tulisi tunnustaa tämä käytäntö erittäin vastuulliseksi ja ennakoivaksi johtamistekniikaksi.(lähde mainittu alhaalla)

Se, että 42,5 % tgaa positiivisista koirista kehittää kilpirauhasen vajaatoiminnan on sen verran korkea prosentti, että tällaista koiraa ei mielestäni kuuluisi käyttää jalostukseen muuten kuin jos koiran verikokeet ovat jatkossa useasti negatiiviset ja näitä verikokeita otetaan useita. Mutta koska kerhomme suosittelee, että tgaa positiivista koiraa voi käyttää jalostukseen niin kasvattajat tätä mahdollisuutta voivat käyttää. Aina tietenkin kasvattaja vastaa jalostusvalinnoistaa, mutta jos kerho on se joka laatii jalostussuositukset, jalotuksen tavoiteohjelma ja pevisan, niin eikö sen pitäisi ohjeistaa siihen suuntaan, että kilpirauhasen vajaatoiminta vähenisi eikä lisääntyisi. 

Sitten on toinen asia kuinka tästä asiasta kerrottu pennunostajille, jotta heillä on mahdollisuus oikeasti tehdä tiedostuneita valintoja. Tietenkin voi kertoa että tulos on negatiivinen vaikka edellinen tulos olisi ollut positiivinen. Itse koen sen olevan epäselvää pennun ostajan näkökulmasta. 

Kasvattajat tietenkin tekevät valintoja osa on eettisesti kestäviä ja osa taas ei niinkään. Se, että kasvattaja kokee tämän tgaa positiivisen koiran olevan niin tärkeä jalostusyksilö, että haluaa käydä kilpparipajatsoa on mielestäni ikävää. 

Jokaisen vastuullisen kasvattaja tulisi tutkia niin uroksen kuin nartun sukulinjoja ja niiden jälkeläisiä, mahdollisia sairauksia ja pohtia mitkä yhdistelmät ovat hyviä. Hyvän yhdistelmän kriteeri taitaa olla elävä käsite per kasvattaja. Kilpirauhasen vajaatoimintaa tulee olemaan rodussamme aina, mutta sen ehkäisyyn olisi tärkeää tehdä kaikki se mitä pystytään tekemään tietoisesti jalostusvalinnoissamme. 

Lisäksi meillä käytetään aika paljon koiria joiden lähisukulaiset ovat kilpirauhasen vajaatoimintaan sairastuneita. Nyt tarkoitan pentujen isovanhempia. Eli tiedetään jo yhdistelmää tehdessä, että vaikkapa emän äiti on sairas ja sitten saatetaan yhdistää vielä linjaan jossa se on myös siellä pentueen isän puolella. No tietenkin on arpapeliä kuinka monta tervettä aikuista koiraa tässä sitten loppujen lopuksi on. 

Kyllä populaatio on pieni, mutta onko se oikeasti niin pieni, että emme edes yrittää välttää koiria joiden lähivanhemmat ovat sairastuneet. Kuulen monasti sanottavan, että ei voi sulkea pois koiria koska meillä on pieni jalostupohja. Kyllä olen huomannut vaikeudet urosta etsiessäni ja kun yritän itse olla käyttämättä tällaisia uroksia nartuilleni, joiden lähisuvussa tiedän olevan kilpirauhasen vajaatoimintaa, niin on kyllä todella vaikeaa.

 Ja joskus tuntuu siltä, että miksi sitä yrittää tehdä kaikin tavoin mahdollisimman terveitä koiria eikä vaan tee sitä samaa lottoa mitä osa kasvattajista tuntuu tekevän. Niinkuin sanotaan, tieto lisää tuskaa helpompaa olisi olla tietämättä asioista liikaa, helpompi olisi tehdä valintoja. Tämä on ihan henkilökohtainen tuskani tässä koirankasvatuksessa, koska aina tavoitteeni on terve rodunomainen ja hyvä luonteinen eurasier. Lisäksi kun pyrin hankkimaan monesta eri lähteestä tietoa, jotta sitä olisi ns riittävästi tietoisen valintaa varten muuttuu päätöksenteko vaikeammaksi. 

Lähteet;https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9873187/?fbclid=IwAR2DA8REsG99kTfDhuHm6xPwc00KRhPP2n255uMSkjP-n25zWguKycAe3-c

Suomen Eurasier kerhon JTO. 

Kuvissa olevat aikuiset koirat on tutkittu terveiksi. 

Kysely terveystutkimuksista sen tuloksia ja mietteitä

Tässä eräänä päivänä, jälleen pohdin jalostusta ja siihen liittyviä hankaluuksi. Etsiskelin luustotutkittua urosta, jota voisin miettiä nartulleni. Tutkiessani noita Kennelliiton terveystutkimuksia, oli paljon hyviä ja potentiaaliasia jalostuskoiria, mutta saattoi olla niin, että yhdelläkään ei pentueesta ollut tehty mitään luustokuvauksia. 

Tämän johdosta minua alkoi kiinnostamaan mitä ihmiset miettivät koiransa terveystutkimuksista ja niiden teettämisestä. Tein pienen kyselyn, joka oli esillä Facebookin Eurasier Finland-ryhmässä, jossa jäseniä yli 2000. Vastauksia tuli kaikenkaikkiaan 59 kpl. Kysely on siis kohdistettu eurasier-rotuisten koirien omistajille tai haltijoille. 

Tulokset eivät mielestäni kerro nyt totuutta koiranomistajien asenteesta, koska tähän kyselyyn osallistuneet ovat kovin myönteisiä tutkimuksien teettämisestä. Jos asenteet olisivat näin myönteisiä kaikkien koiranomistajien keskuudessa, koiria tutkittaisiin huomattavasti enemmän. Näen vastauksissa oikeastaan vain muutaman vastaajan, jotka eivät ole niin kovin tutkimusmyönteisiä. 

Kyselyyn vastanneiden koirat olivat narttuja 44,1 % ja uroksia 63,9 %. 

Kyselyyn on siis osallistunut pääosiltaan henkilöitä joilla ne koirat ovat jo pääosiltaan sen ikäisiä, että ne on useinmiten tutkittuja, ainakin luuston osalta. 

Jos vastasit edelliseen, että ei mitään näistä. Kerrotko hieman enemmän miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun ? 

Vastauksia tähän 5 

"Ei ehkä aihetta kun ei tarkoitus jalostaa ja perusterve ollut." 

Muut vastaukset olivat koira sairas, joten ei jalostukäyttöä sen takia ei tarvitse tutkia. 

Kysymykseen, että koetko tärkeäksi tutkia koirasi terveyttä vaikka sitä ei käytettäisi jalostukseen vain yksi vastaaja vastasi, että ei koe tärkeäksi. 

Hankalimmaksi vastaajat ovat kokeneet terveystutkmiuksissa, niiden kustanukset sekä toisinaan hankalasti saatavilla olevat silmäeläinlääkärit. Suomessa on paljon alueita joilla tällaiset erikoistuneille eläinlääkäreille aikojen saanti voi olla todella vaikeaa. 

Mietteitäni 

Tähän kyselyyn osallistujat ovat olleet terveystutkimus myönteisiä. Kiinnostavaa olisi kuitenkin enemmän tietää niiden henkilöiden mielipiteitä jotka eivät ole tutkimassa koiraansa. Ymmärrän taloudellisen tilanteen, luustotutkimukseen lonkat+kyynärät menee riippuen tietenkin ell asemasta, sijainnista Suomessa, mutta noin 220 e on tämän kokoisen koiran tutkimuksen hinta. Se on kuitenkin kertaluonteinen maksu, joka voi olla koiran elämän kannalta äärimmäisen tärkeä tutkimus. 

Jos ajatellaan, että koirasi tutkitaan siinä vaikka 1,5 v ja todetaan sillä olevan vaikka D/D lonkat. Et tiedä niistä mitään, koska koira ei näytä kipua eikä muutenkaan oirehdi vielä. Kun tiedät tämän voit huolehtia siitä, että koira syö nivelvalmistetta jo heti ja sen elämä voi olla hyvää ja kivutonta. Kun koira ehkä myöhemmin elämänsä aikana oirehtii tiedät jo valmiiksi, että huonot lonkat ja voitte lääkärin kanssa tehdä hoitosuunnitelman asian hoitamiseksi. Saat avun nopeasti ja koiraa ei tarvitse tämän asian takia nukuttaa enää vanhemmalla iällä. 

Jos taas samaisen koiran kanssa ei tehdä tutkimuksia. Koira alkaa oirehtia lonkkiaan siinä 5 v ja on kivulias. Tällöin sitten tutkitaan vähän kaikkea koska koira on kipeä. Nukuttaminen kivuliaan koiran kanssa onkin eri asia kuin terveen oireettoman koiran kanssa. Tällöin koiralla todetaan jo edennyt nivelrikko, sekä muita vaivoja jotka olisi voinut estää aikaisemmalla tutkimuksella. Koira joutuu syömään kipulääkkeitä säännöllisesti ja nivelvalmistetta jotta se pärjäilee jotenkin elämässään. 

Kasvattajana koen äärimmäisen tärkeäksi sen, että kasvatteja tutkitaan ja näin saan itse tärkeää tietoa omasta kasvatustyöstäni ja tietenkin omistaja omasta koirastaan.  Jos vaan jalostukseen valitut koirat tutkitaan saa kasvattaja varsin kapeasta otannasta tietoa. Tieto on kuitenkin tärkeää saada laajemmalta otannalta. Voihan olla niin, että se jalostukseen valittu yksilö on esim ainoa koira jolla pentueessa on A/A lonkat ja muilla C/C jolloin kasvattajan pitää tehdä erilaisia valintoja kuin silloin kun kaikilla on A/A lonkat. 

Olen monasti miettinyt, miten kasvatteja saisi paremmin tutkimuksiin. Olen järjestänyt pieni muotoisia joukkotarkkeja, joskus niihin osallistutaan hyvällä otannalla. Sitten taas on pentueita joissa ihmiset ovat luvanneet tutkia pentunsa sitä hankkiessaan, mutta ajankohdan tullessa niin ei tarvitse kun on terve.  Rodussamma on tutkittu vuonna 2010-2021 syntyneistä tutkittu 54 %.  Vielä huomattavasti enemmän olisi tärkeää tutkia koiria. 

Rodussamme tutkitaan jalostusyksilöt tarkemmin kuin vain luuston osalta. Jos edes kaikki kokeet tehtäisiin koiralle edes kerran sen elämän aikana, näin omistaja saisi tietoa koiransa terveydestä. Kilpirauhasen vajaatoiminta havaitaan kyllä oireiden kautta, mutta useasti koira on jo silloin tosi sairas. Asiaa voi helpottaa tutkimalla koira esim 2 -3 vuotiaana kerran ja tarpeen mukaan myöhemmin. Silmät voisi olla hyvä tutkia kerran elämän aikana, tärkeää tietoa itselle ja kasvattajalle. Silmätutkimus on helppo tutkimus, ei tarvitse nukutusta eikä muita ennakovalmisteluita. Silmätutkimusten saatavuus vaihtelee toki paljon alueittain. 

Jään vaan edelleen miettimään mitkä asiat saisivat omistajan tutkituttamaan koiransa, vaikka koiraa ei jalostukseen käytettäisikään. Miten motivoida kasvatteja tutkimuksien teettämiseen isommalla prosentilla ? Jos sinulla on hyviä kokemuksia jostakin tavasta niin kerrothan niitä myös muillekin.