Kysely terveystutkimuksista sen tuloksia ja mietteitä

Tässä eräänä päivänä, jälleen pohdin jalostusta ja siihen liittyviä hankaluuksi. Etsiskelin luustotutkittua urosta, jota voisin miettiä nartulleni. Tutkiessani noita Kennelliiton terveystutkimuksia, oli paljon hyviä ja potentiaaliasia jalostuskoiria, mutta saattoi olla niin, että yhdelläkään ei pentueesta ollut tehty mitään luustokuvauksia. 

Tämän johdosta minua alkoi kiinnostamaan mitä ihmiset miettivät koiransa terveystutkimuksista ja niiden teettämisestä. Tein pienen kyselyn, joka oli esillä Facebookin Eurasier Finland-ryhmässä, jossa jäseniä yli 2000. Vastauksia tuli kaikenkaikkiaan 59 kpl. Kysely on siis kohdistettu eurasier-rotuisten koirien omistajille tai haltijoille. 

Tulokset eivät mielestäni kerro nyt totuutta koiranomistajien asenteesta, koska tähän kyselyyn osallistuneet ovat kovin myönteisiä tutkimuksien teettämisestä. Jos asenteet olisivat näin myönteisiä kaikkien koiranomistajien keskuudessa, koiria tutkittaisiin huomattavasti enemmän. Näen vastauksissa oikeastaan vain muutaman vastaajan, jotka eivät ole niin kovin tutkimusmyönteisiä. 

Kyselyyn vastanneiden koirat olivat narttuja 44,1 % ja uroksia 63,9 %. 

Kyselyyn on siis osallistunut pääosiltaan henkilöitä joilla ne koirat ovat jo pääosiltaan sen ikäisiä, että ne on useinmiten tutkittuja, ainakin luuston osalta. 

Jos vastasit edelliseen, että ei mitään näistä. Kerrotko hieman enemmän miksi olet päätynyt tähän ratkaisuun ? 

Vastauksia tähän 5 

"Ei ehkä aihetta kun ei tarkoitus jalostaa ja perusterve ollut." 

Muut vastaukset olivat koira sairas, joten ei jalostukäyttöä sen takia ei tarvitse tutkia. 

Kysymykseen, että koetko tärkeäksi tutkia koirasi terveyttä vaikka sitä ei käytettäisi jalostukseen vain yksi vastaaja vastasi, että ei koe tärkeäksi. 

Hankalimmaksi vastaajat ovat kokeneet terveystutkmiuksissa, niiden kustanukset sekä toisinaan hankalasti saatavilla olevat silmäeläinlääkärit. Suomessa on paljon alueita joilla tällaiset erikoistuneille eläinlääkäreille aikojen saanti voi olla todella vaikeaa. 

Mietteitäni 

Tähän kyselyyn osallistujat ovat olleet terveystutkimus myönteisiä. Kiinnostavaa olisi kuitenkin enemmän tietää niiden henkilöiden mielipiteitä jotka eivät ole tutkimassa koiraansa. Ymmärrän taloudellisen tilanteen, luustotutkimukseen lonkat+kyynärät menee riippuen tietenkin ell asemasta, sijainnista Suomessa, mutta noin 220 e on tämän kokoisen koiran tutkimuksen hinta. Se on kuitenkin kertaluonteinen maksu, joka voi olla koiran elämän kannalta äärimmäisen tärkeä tutkimus. 

Jos ajatellaan, että koirasi tutkitaan siinä vaikka 1,5 v ja todetaan sillä olevan vaikka D/D lonkat. Et tiedä niistä mitään, koska koira ei näytä kipua eikä muutenkaan oirehdi vielä. Kun tiedät tämän voit huolehtia siitä, että koira syö nivelvalmistetta jo heti ja sen elämä voi olla hyvää ja kivutonta. Kun koira ehkä myöhemmin elämänsä aikana oirehtii tiedät jo valmiiksi, että huonot lonkat ja voitte lääkärin kanssa tehdä hoitosuunnitelman asian hoitamiseksi. Saat avun nopeasti ja koiraa ei tarvitse tämän asian takia nukuttaa enää vanhemmalla iällä. 

Jos taas samaisen koiran kanssa ei tehdä tutkimuksia. Koira alkaa oirehtia lonkkiaan siinä 5 v ja on kivulias. Tällöin sitten tutkitaan vähän kaikkea koska koira on kipeä. Nukuttaminen kivuliaan koiran kanssa onkin eri asia kuin terveen oireettoman koiran kanssa. Tällöin koiralla todetaan jo edennyt nivelrikko, sekä muita vaivoja jotka olisi voinut estää aikaisemmalla tutkimuksella. Koira joutuu syömään kipulääkkeitä säännöllisesti ja nivelvalmistetta jotta se pärjäilee jotenkin elämässään. 

Kasvattajana koen äärimmäisen tärkeäksi sen, että kasvatteja tutkitaan ja näin saan itse tärkeää tietoa omasta kasvatustyöstäni ja tietenkin omistaja omasta koirastaan.  Jos vaan jalostukseen valitut koirat tutkitaan saa kasvattaja varsin kapeasta otannasta tietoa. Tieto on kuitenkin tärkeää saada laajemmalta otannalta. Voihan olla niin, että se jalostukseen valittu yksilö on esim ainoa koira jolla pentueessa on A/A lonkat ja muilla C/C jolloin kasvattajan pitää tehdä erilaisia valintoja kuin silloin kun kaikilla on A/A lonkat. 

Olen monasti miettinyt, miten kasvatteja saisi paremmin tutkimuksiin. Olen järjestänyt pieni muotoisia joukkotarkkeja, joskus niihin osallistutaan hyvällä otannalla. Sitten taas on pentueita joissa ihmiset ovat luvanneet tutkia pentunsa sitä hankkiessaan, mutta ajankohdan tullessa niin ei tarvitse kun on terve.  Rodussamma on tutkittu vuonna 2010-2021 syntyneistä tutkittu 54 %.  Vielä huomattavasti enemmän olisi tärkeää tutkia koiria. 

Rodussamme tutkitaan jalostusyksilöt tarkemmin kuin vain luuston osalta. Jos edes kaikki kokeet tehtäisiin koiralle edes kerran sen elämän aikana, näin omistaja saisi tietoa koiransa terveydestä. Kilpirauhasen vajaatoiminta havaitaan kyllä oireiden kautta, mutta useasti koira on jo silloin tosi sairas. Asiaa voi helpottaa tutkimalla koira esim 2 -3 vuotiaana kerran ja tarpeen mukaan myöhemmin. Silmät voisi olla hyvä tutkia kerran elämän aikana, tärkeää tietoa itselle ja kasvattajalle. Silmätutkimus on helppo tutkimus, ei tarvitse nukutusta eikä muita ennakovalmisteluita. Silmätutkimusten saatavuus vaihtelee toki paljon alueittain. 

Jään vaan edelleen miettimään mitkä asiat saisivat omistajan tutkituttamaan koiransa, vaikka koiraa ei jalostukseen käytettäisikään. Miten motivoida kasvatteja tutkimuksien teettämiseen isommalla prosentilla ? Jos sinulla on hyviä kokemuksia jostakin tavasta niin kerrothan niitä myös muillekin. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta

 Ajattelin nyt hieman kirjoittaa rodussamme todetusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta.  Olen jo muutamasta muusta perinnöllisestä sairaudesta kirjoittanut aikaisemmin mm Dandy Walkerista sekä haimanvajaatoiminnasta.  Lisäksi olen kirjoittanut omakohtaisesta kokemuksesta vatsalaukunkiertymästä vanhemmalla koiralla. Pääset lukemaan niitä painamalla noita linkkejä. 

Nyt tässä ajattelin hieman kertoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, huomautan heti, että en ole eläinlääkäri vaan tarina on täysin ei lääketieteellistä lätinää, joten tarkistathan aina epäilyksesi ja hoidon eläinlääkärisi kanssa. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Yleinen perinöllinen sairaus rodussamme. Valitettavasti tätä on myös suhteellisen hankala estää. Ainoa keino on tietenkin se, että jalostuskoirat tutkitaan. Tämän lisäksi tietenkin olisi tärkeää hieman katsoa myös sen yhden yksilön ulkopuolelle. Jos se jalostusyksilö on täysin terve, mutta sen vanhempi on sairas tai sen sisaruksista iso osa on sairastunut nuorena, niin miettisin kyllä käyttäisinkö ko koiraa jalostukseen. Tiedän myös, että osa kasvattajista ei ole kanssani samaa mieltä vaan käyttävät koiria vaikka niiden lähisukulaiset olisivat sairaita. Jos koiran vanhemmat sairastuu vaikkapa 10 vuotiaana en koe tätä huonoksi asiaksi. 

Sairastumisikä 

Kilpirauhasen vajaatoimintaan koira sairastuu tai se todetaan useasti koiran ollessa siinä 5 vuotta. On kuitenkin jonkin verran koiria joilla todetaan tämä jo alle 2 vuotiaana, joten tarkkaa ikää ei voi sanoa varmasti. Kuitenkin jos koira on yli 6 vuotias ja ei ole sairastunut niin todennäköisyys siihen, että sairastuu laskee aika tavalla. Osa koirista sairastuu kyllä vanhuuden mukanaan tuomien muutosten vuoksi. 

Oireet

Useammiten oireina on se, että koira hakeutuu lämpöön ja on kylmänarka. Normaalisti kun eurasier on koira joka nauttii talvesta ja kylmyydestä, voi yksi oire olla se, että koiralla on kylmä pienemmässä pakkassäässä. Koira on apea tai kovin rauhallinen. Tämä on yleensä omistajan vaikea havaita, koska koira voi rauhoittua ikää myöden ja sen johdosta tämä oire ei ole se mikä kiinnittää omistajan huomion. Turkki muuttuu, eurasierin turkki muuttuu useasti kuivan oloiseksi ja karvanpäät ovat ns kärvähtäneen oloiset, tietenkään muutamat karvat tai karvanvaihdon yhteydessä karvan tällaiseksi muuttuminen ei ole kilpparin oire, mutta jos koiran turkki muuttuu kokonaisuudessaan ns oudoksi kannattaa miettiä voiko tämä olla oire kilpparista. Kaikille koirille ei tule kaikki oireet tai omistaja ei kaikkia näitä huomaa, koska ne tulevat vähitellen. 

Tutkimukset

Miten sitten kilpirauhasen vajaatoiminta (kilppari) voidaan sitten todeta. Koirasta tulee ottaa verikokeet, useampi labra tarjoaa näitä ns kilpparipaketteja. Tarvitaan useampi verikoe jotta voidaan varmuudella todeta koiran sairastavan. Tgaa nykyisin tuo taitaa olla joku muu, kertoo siitä todennäköisyydestä että sairastuuko koira lähiaikoina vai eikö. No mikään varmahan tämä ei ole vaan aina verikokeet tietenkin kertoo vain juuri sen hetken tilanteen. Jos koira kuitenkin on tgaa positiivinen, en tällaista käyttäisi jalostukseen ennenkuin on muutaman kerran otettu verikokeet ja kaikki arvot ovat olleet hyviä. 

Tutkimukset kannattaa uroskoirien osalta ottaa sellaiseen ajankohtaa jolloin ne eivät ole ihan vouhkana kiimaisten narttujen hajuista. Olen huomannut, että uroksen ollessa hyvin aktiivinen seksuaalisesti eli kiihottunut narttujen hajuista vaikuttaa se myös kilppariarvoihin. Nartuilla en ottaisi juoksuissa tai niiden välittömässä läheisyydessä juurikin tuon hormoonitoiminnan vaikutuksien vuoksi. 

Mikäli yhdessä tutkimuksessa koiran veriarvot ovat hieman vinksinvonksin, jos arvot eivät ole sellaiset, että ne kertovat jo selvästi, että kilpirauhanen on tyyliin lopettanut toimintansa, ottamaan uudet kokeet esim 3 tai 6 kk päästä, eläinlääkäri tietenkin tässä asiassa on se asiantuntija. Joskus nimittäin voi hormoonitoiminta, elämän stressi tms vaikuttaa niin, että kilppariarvot ovat ns hieman sekaisin. Kun olet ottanut vähintään kahdet verikokeet ja ne näyttävät siltä, että koira sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, määrätään sille lääkkeet. 

Hoito 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on tablettihoito. Eläinlääkäri määrää koiralle sopivan lääkityksen. Lääkityksen määrää joudutaan useasti hakemaan, että löydetään oikea annostus. Hoito vaatii myös määrävälein kontrollikäynnit eläinlääkärissä, verikokeet ja voi olla tarvetta säädellä lääkityksen määrää.  Omistajalta tämä tietenkin vaatii koiran tarkkailua sekä taloudellisesti verikokeet, kontrollit yms voivat tuottaa taloudellista rasitusta. 

Tärkeää on tarkailla omaa koiraansa ja tarpeen mukaan myös tutkituttaa koiransa jollakin aika välillä säännöllisesti, varsinkin jos lähisuvussa on kilpirauhasen vajaatoimintaa. 

kuvat ovat kuvituskuvia. 

Koiranpennun sydämen tutkiminen

Koiran pennun sydäntä kuunnellaan kun pennulle tehdään eläinlääkärin tarkastus. Kaikki kasvattajat eivät teetä tätä, mutta se on kuitenkin suositeltavaa. Pennunostajana kannattaa vaatia, että kasvattaja tekee pennulle terveystarkastuksen ennen kuin haette pennun. Tärkeää saada pentu joka on todettu terveeksi tai jos sillä on todettu joku sairaus/vika niin voitte miettiä haluatteko tällaista pentua. 

Joskus sydänkuuntelussa kuullaan sivuääniä. Sivuääniä on monenlaisia ja niitä voi olla syytä tutkia lisää. Itselläni ensimmäistä kertaa kahdella pennulla todettiin sydämen sivuääni edellisessä pentueessani. Koska eläinlääkäri totesi näillä pennuilla sivuäänen ja ko eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ei ole ns pentumurmur vaan kuuluu vakavammin, päätin tutkittaa pennut sydänultrassa. 

Sydämen ultraaminen 

Koiranpennun sydämen ultraaminen onkin sitten, jo hieman haastavampi juttu. Johtuen ihan vaan siitä, että tällaisia eläinlääkäreitä on yllättävän vähän, osa kardiologeista ei nimittäin suostu edes pentua ultraamaan. Itse soittelin varmaan kaikki eläinlääkärit jotka toimivat Jyväskylästä etelään, eli eteläisen Suomen kaikki kardiologit. Useilla ajat olivat varattuja jopa kuukaudeksi eteenpäin. Onneksi kuitenkin löysin suositellun ja hyvän eläinlääkärin siedettävän ajomatkan päästä kotoani.  Tutkittavat pennut "joutuivat" olemaan luonani hieman pidemmän aikaan, jotta sain niiden tutkimukset teetettyä. 

Mietin, kovasti voiko pennulla olla jotakin vikaa? Pennut kun kehittyivät normaalisti muiden mukana ja olivat aktiivisia, touhukkaita pentuja. Kummatkin pennut olivat ulkoisesti terveitä, lihastonus hyvä ja mitään merkkejä sairaudesta ei vaikuttanut olevan pennuissa. 

Pohdin jo ennen ultraan menoa, että mitä teen jos pennulla tai molemmilla todetaan jotakin vikaa. Leikkaushoitoa vaativan vian vuoksi päätin, että koira lopetetaan, en koe oikeaksi leikkauttaa pentua varsinkaan kun useasti leikkaukset ovat hankalia ja onnistumisprosentti ei taida olla kovin korkea. Tämä on siis täysin mutua, ei mitään faktaa asiasta. Sitten mietin, että jos pentu tarvitsee vaikka jotakin lääkehoitoa niin olisiko se mahdollista löytää pennulle koti ?  Tästä asiasta keskustelinkin niiden perheiden kanssa, jotka olivat ottamassa näitä pentuja. Toinen näistä perheistä oli valmis ottamaan pennun vaikka se tarvitsisi jotakin lääkehoitoa loppu elämänsä ja elinajan odote tämän johdosta voisi olla pienempi. Tällainen tieto tietenkin rauhoittaa kasvattajan mieltä tilanteessa, jossa joutuu pohtimaan paljon asioita samanaikaisesti. Päätin kuitenkin jo kun menin ultraan, että mikäli pennulla tai pennuilla löytyy jotakin vikaa joka ei lääkehoidolla voida hoitaa, päästän pennun taivasmatkalle. 

Itse sydänultra

Tutkimus on kivuton ja helppo, kunhan pentu pysyy paikoillaan. Pennun seisottaminen ja paikoillaan pysyminen olikin se hankalin asia tutkimuksessa. Oli kyllä hienoa nähdä erilaiset virtaukset ja kuulla kuinka eläinlääkäri kertoo niistä.  Voin sanoa, että en itse ymmärrä mitään niistä virtauksien nopeuksien määristä jne. 

Omien pentujen tulokset 

Toisella pennuista todettiin oikean eteiskammioläpän epämuodostuma, kiinnittynyt väärään kohtaan kammiota. Tämän kanssa pentu olisi voinut elää jonkin aikaa kohtalaista elämää, mutta jossakin kohdin tämä olisi tuottanut pennulle/koiralle ongelmia. Kyselin onko tätä mahdollisuus hoitaa jotenkin, eläinlääkäri mietti mahdollisuus on leikkaushoidon kautta mutta leikkaushoito ei ole kuitenkaan varma. Tämän johdosta päädyin siihen, että tämä pentu pääsi taivasmatkalle. Pentu oli aivan ihana luonteeltaan ja rakastuin tähän pentuun sen ihanan luonteen johdosta, mutta koska pentu ei olisi voinut elää kivuttomasti elämäänsä oli järkevää ja tärkeää tehdä tämä päätös. Itse en halunnut myöskään antaa pentua jollekin elämää jonkin aikaa ja sitten pentu pitäisi uuden omistajan toimesta lopettaa kuitenkin suhteellisen nopeasti. 

Toisella pennuista kardiologi ei edes kuullut mitään sivuääntä. Ultraamisessa ei löydetty mitään rakeenteellista vikaa, pennun sydän oli täysin terve. Joten tämä pentu pääsi uuteen kotiinsa ja voi hyvin tällä hetkellä. 

Pennun lopettaminen oli todella rankka päätös, mutta jos tämä tulisi vastaan joskus uudestaan varmaankin tekisin samanlaisen päätöksen. Keskustelin eläinlääkärin kanssa mistä tällainen vika voi johtua? Eläinlääkäri sanoi, että ei voi sanoa mikä siihen on johtanut mutta tämä ei selvästi ole mikään perinnöllinen vika vaan sattumaa.