Paraneminen vatsalaukunkiertymästä

 Ehkä oletkin lukenut aikaisemman blogikirjoitukseni Bellan vatsalaukunkiertymästä. Kauhun hetket koiranomistajan elämässä. 

Lopettelin tuon edellisen kirjoitukseni uudenvuoden aattona, jolloin oli selvitty juuri suurimmasta vaarasta. 

Hain Bellan leikkauksen jälkeisenä päivänä kotiin. Bella oli ei pirteä ja hieman kivulias haettaessa. Lähti mukaani kuitenkin tyytyväisenä. Kotiin päästiin ja muut koiruudet halusivat tietenkin kovasti tulla tervehtimään ja pääsivätkin lyhyesti tervehtimään Bellaa. Tervehtemistä oli kuitenkin hieman rajoitettava, jotta innostus ei menisi ns ylitse. Yleensä tällaiset, että joku koiristani on poissa hetken äityvät hieman riehakkaiksi. Nyt Bella ei kuitenkaan halunnut olla edes paikalla tuossa riehaantumisessa. Joten Bella siirtyi toiseen huoneeseen lepäämään ja olemaan rauhassa. Toiset koiruudet jäivät sitten toiseen huoneeseen. Näin pystyin varmistaan levon ja rauhan. 

Hoito-ohjeiden mukaan Bella tarvitsee useita kertoja päivässä pieniä annoksia ruokaa, sekä kaksi viikkoa ainoastaan hihnassa liikkumista, ei minkäänlaista hyppelyä tai esim huonekaluilla. Bellalle määrättiin kolmea eri kipulääkettä sekä pahoinvoinnin estolääkitystä. Lääkkeitä piti antaa tietenkin kipujen mukaan, mutta ensimmäisinä päivinä lääkkeitä oli hyvä antaa siten, että koiralla ei olisi kipuja. Onneksi olen oppinut tunnistamaan hyvinkin tarkkaan miten Bella ilmaisee kipua, joten pystyn lisäämään tarvittaessa lääkettä. 

Onneksi satuin olemaan Convid-19 pandemian johdosta etätöissä ja kotona, pystyin olemaan kokoajan läsnä. Bella oli ensimmäiset päivät varsin kivulias ja lääkkeitä tarvitsi antaa maksimimäärät. Ruoka alkoi maistumaan ensimmäisen päivän jälkeen ihan hyvin. Ensimmäinen ruokailu tuotti kuitenkin selkeästi kipua ja seuraavaa ruokailua Bella selkeästi mietti, että tuo sattui viimeksi. Löysin sopivan aikatauluksen suhteessa ruokaluihin ja lääkkeen antoon, näin ruokailut alkoi sujumaan hyvin. Suolen toimintaa piti tarkkailla, mutta se toimi ihan hyvin heti alusta alkaen. 

Haavanhoitoa oli yllättävän vähän. Olin valmistautunut desifiointiin ja siteiden jatkuvaan vaihtamiseen yms. Mutta ohjeina olikin, että ei desifiointia vaan jos haavan alue on likainen se tulee huuhdella vedellä ja kuivata hyvin. Luoja onneksi antoi meille pakkaspäiviä ja puhdasta lunta, joten haava pysyi puhtaana koko ajan. Pari päivää haava vuosi kirkasta verta, mutta tämän jälkeen se oli kuiva, joten ei ollut tarvetta haavan hoitoon. 

Ensimmäiset yöt nukuin Bellan kanssa lattialla, koska halusin varmistaa, että kuulen tai Bella pääsee pyytämään apua jos tarvetta on. Jos olisin nukkunut sängyssäni niin olisin joutunut aitaamaan sängyn siten, että Bella ei sinne pääsisi ja näinollen ei olisi myöskään päässyt pyytämään apua. Minä kun nähkääs nukun aika sikeästi. Bella nukkui lähelläni tyytyväisenä. Bella on aina ollut sellainen, että kun on kipua tms niin silloin erityisesti hakeutuu lähelle. 

Onneksi kotonani on pentueaitauksia joita hyödyntämällä pystyi sulkemaan koirilta pääsyn sohvalle sekä sänkyyn. Kyllä minun koirani saavat hyppiä huonekaluille, tässä tilanteessa se piti nyt sulkea pois. Nyt kun tuo kaksi viikkoinen on ohitse. Voi mikä tungos on ollut sängylleni :D  Nyt uskon, että tästä selvittiin.