Sähköposti on laulanut paljon Convid-19 pandemian aikana, kaikki haluavat nyt koiranpennun. Hienoa, koira on ihana lemmikki. Eurasier on todella ihana nallekarhu ja se on oivallinen lemmikki. Toki eurasier ei ole ihan jokaisen ihmisen koira. Se on omaehtoinen ja luonnikas koira. Se ei tottele sinua kaikissa tilanteissa, se saattaa laittaa korva kiinni ja lähteä tutkimaan lähimaastoa eikä kuuntele sinun kutsumisiasi.
Rotu on mielestäni aivan ihana, nautin rodun jokaisen yksilön erilaisuudesta, mutta silti haluan vaalia rotutyypillistä varauksellisuutta. Eurasier ei mielestäni kuulu olla ihan jokaisen vastaantulijan syliin punkeva koira. Sen kuuluisi hieman miettiä haluanko nyt oikeasti tavata tuota ihmistä vai en. Sama kun mietin, myös sitä että rotumme alkaa olemaan liian iso. Suomessa alkaa näyttäytymään sellainen kasvatus, että koirista kasvatetaan isoja ja runsaalla turkilla olevia näyttäviä koiria, nämä saattavat menestyä näyttelyissä hyvinkin. Mutta onko se oikeasti se suunta mihin halutaan tämän kauniin, perusterveen rodun kehittyvän?
Luonne, terveys ja rodunomaisuus ovat niitä mitä itse pyrin painottamaan jalostuksessani. Luonteeseen toki vaikuttaa paljon se miten koiraa pidetään sen jälkeen kuin se lähtee kasvattajalta. Koiran perusluonne on tietenkin se mikä se on, mutta jos eurasier pidetään kotona ja sen kanssa ei tehdä asioita saadaan siitä ihan varmasti ylenpalttisen arka tai reaktiivinen. Kasvattajana mietin paljon yhdistelmien luonteita ja miten rodunomaisia molemmat ovat, mikä ominaisuus voisi täydentää toisen jotakin ominaisuutta paremmin. Toisinaan onnistuu ja toisinaan sitten taas ei onnistu.