Voihan juoksut

 Hassua olen elänyt koirien kanssa vuodesta 2002, eli 19 vuotta. Alkuvuosina kotona oli vain yksi uroskoira, mutta myöhemmin on ollut useampi koira. Tänä vuonna on ensimmäinen kerta, kun koen hankaluutta koirieni juoksujen kanssa. 

Kotonani on tällä hetkellä kolme narttu ja kaikki ovat leikkaamattomia. Vanhin nartuista on kohta 8v ja nuorin 1,5 v. Lauma toimii useasti niin, että ne yhtä aikaistavat juoksunsa. Tämä johtuu siitä, että kun johtava narttu saa pennut, niin alempi arvoiset voivat imettää pentuja koska  valeraskauden jälkeen tuottavat maitoa ja näin pennut säilyvät varmemmin hengissä. Sama ovulaatiokierto toimii myös naisilla, jotka viettävät runsaasti aikaa yhdessä. Luonnon tapa varmistaa jälkeläisten selviytyminen. 

Aikaisemmin on nartut olleet ehkä hieman eri tahtisempia, eli tuo ns tärppipäivä ei ole osunut kaikilla samoihin aikoihin. Nyt vaikuttaa siltä, että tänä vuonna se on kaikilla kolmella samanaikaisesti. Tämä johtaa seksuaaliseen turhaumaan, jota puretaan painamalla toinen toistaan. Nuorimmat koirat haluavat koko ajan olla toistensa lähellä ja jos toinen on ulkona hieman pidempään kuin toinen, niin jo vingutaan ja ulistaan, että mihin se minun rakas nyt jäi. 

Onneksi kuitenkin tämä käyttäytyminen on vain nuorempien koirien kesken tapahtuvaa. Vanhin koirani on suht rauhallinen, toki muiden seksuaalinen aktiviteetti hieman herättää tunteita myös vanhemmassa koirassa. 

Useasti keskustelen uusien pentujen mahdollisten ostajien kanssa nartun juoksuista ja pohdimme asiaa, kestääkö omistaja verta, tuhrimista, seksuaalista aktiviteettia ja mahdollista oireilevaa valeraskautta. Valeraskaushan tulee kaikille nartuille juoksujen jälkeen, mutta se miten vahvana ja oirehtivana se tulee niin se vaihtelee kovasti. 

Nartut oman kokemukseni mukaan ovat olleet yleensä helppoja juoksujensa aikana ja niiden jälkeen ei ole ollut vaikea oireista valeraskautta. Vaikea oireisella tarkoitan nyt sitä, että hoivataan kaikkea mahdollista mikä voisi pennuksi tulkita, sukat, lelut jne. Tämän lisäksi mahdollisesti alkaa myös maidontuotanto. Tällaisia oireita kotonani olevilla nartuilla ei ole ollut. 

Urokset sitten taas reagoivat eri tavalla narttujen juoksuihin. Tuoksuja on lenkkipoluilla paljon ja ne saattavat kiihottaa viriiliä nuorta urosta. Tällöin on hyvä miettiä menisikö lenkkeilemään vaikka metsään tai muuhun maastoon jossa olisi vähemmän tällaisia hajuja. Jolloin uroksen stimulointi voisi olla vähäisempää ja sen reagointi voi olla myös pienempää. 

Onneksi ns. tärppipäivät ovat kohta ohitse ja tilanne rauhoittuu laumassani. Koiralauman kanssa eläminen tuottaa erilaisia haasteita päivittäiseen elämään. Se pitää mielen joustavana kun joutuu miettimään ja sopeutumaan itsekin tilanteisiin.