Arka vai varauksellinen ?

Eurasier on seurakoira, joka voi luonteeltaan olla varauksellinen. Mitä ero sitten on varauksellisuudella tai arkuudella? 

Varauksellinen koira

Mitä on varauksellisuus ? Lieneekö tuota selkeästi määritelty missään? Itse tulkitsen varauksellisuuden sellaiseksi käyttäytymiseksi kuin omalla koirallani on. Kun tapaamme vieraita ihmisiä, koirani menee tervehtimään, mutta ei punkeudu syliin tai ole yli-innokas vieraista ihmisistä. Koira voi käydä nuuhkaisemassa punttia, mutta ei välttämättä anna vieraan heti koskettaa itseään. Kun on hetki kulunut koira voi hyvinkin olla vieraan lähellä antaa tämän silitellä ja kosketella itseään ja nauttii siitä. Koira tarvitsee aikaa tutustuakseen uuteen ihmiseen. Koira voi olla hyvinkin rohkea erilaisissa tilanteissa esim menee tutkimaan pelottavia asioita nopeasti. Suhtautuminen uusiin ihmisiin voi olla se, että hmm mietinpä menenkö tutustumaan tähän enemmän, katsotaan miten tuo ihminen käyttäytyy, menenpä tutustumaan nyt kun se osoittautuu ihan ok tyypiksi.

Arka koira

Yritin etsiä selkeää määritelmää miten määritellään arka koira. En selkeää sellaista löytänyt. Arkuus kun voi näyttäytyä eri tilanteissa joten voi olla vaikeaa löytää selkeää ja yksiselitteistä määritelmää arkuudelle. Itse katson arkuuden olevan sellaista käyttäytymistä, kuten vieraita ihmisiä ei suostuta tapaamaan lainkaan vaan pakitetaan ja ei edes hetken päästä voi antaa tuon vieraan ihmisen koskea. Arkuus näkyy myös muuten koiran käyttäytymisessä kaikki uusi pelottaa ja vaikka koiraa rohkaisee tutustumaan uuteen asiaan se ei siihen oikein halua tutustua. Koiran elekieli useasti ilmaisee myös vahvasti tämän. Aran koiran häntä on useasti alhaalla tai jopa jalkojen välissä, koira luimistelee. Koira voi jopa sulkeutua tilanteissa joissa se kokee liiallista painostusta toimimiseen. Arka koira voi reagoida koviin ääniin pelokkaasti. Ääniarkuus yleistyy koiralla useasti suhteellisen nopeasti. Kun koira reagoi pelokkaasti esimerkiksi ilotulitteisiin voi sen pelokas reagointi yleistyä ukkoseen, myrskyjen ääniin jne. Aran koiran kanssa eläminen voi olla hyvinkin haasteellista.

Halusin kirjoittaa tästä, koska koen joskus omassa rodussani sekoitettavan arkuuden ja varauksellisuuden. Erityisesti kun mietitään jalostuskoiria tulisi erityistä huomiota kiinnittää koirien luonteeseen.

Kasvattajana mietin pitkään mitä yhdistelmiä käytän jalostuksessa. Mietin, koirien luonnetta ja haluaisin aina tavata uroksen erilaisessa ympäristössä ja tutustua siihen myös ennen astutusta. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, varsinkaan jos on suunnitteilla ulkomailla olevan uroksen käyttäminen.

Kotimaassa käyn keskustelua uroksen omistajan kanssa, koiran luonteesta ennen kuin mietin koiraa käytettäväksi yhdistelmäksi omalle koiralleni. Useasti seuraan näyttelyissä tai muissa tapahtumissa koiran käyttäytymistä, sen suhdetta omistajaansa ja miten he toimivat yhdessä. Kaikki se vaikuttaa minun ajatukseen koiran luonteesta ja sen mahdollisesta käytöstä omalle nartulleni.

Ulkomaisen uroksen kohdalla käyn keskustelua omistajan kanssa luonteen ja muiden asioiden osalta. Erään kokemukseni johdosta, olen jatkossa yhteydessä urosta aikaisemmin käyttäneisiin kasvattajiin saaden tietoa uroksen käyttäytymisestä sekä sen luonteesta ja minkälaisia jälkeläisiä se jättää. Jälkeläisten terveystuloksia ja muutakin tutkin tietenkin muutenkin. Useasti saattaa olla kuitenkin niin, että jälkeläiset voivat olla niin pieniä että niiden luonteesta tai rakenteesta ei ole vielä selvyyttä.

Luonnetta toki tutkailen myös sukutaulullisesti, minkälaisia koiria siellä on takana. Arkuus kun periytyy on tärkeää miettiä myös onko sukutaulussa kovasti arkoja koiria. Se, että jalostuskoiraksi tarjotaan koiria jotka ovat käyneet ihmiseen kiinni ei ole mielestäni oikein. Jokaisen koiranomistajan pitää olla sen verran vastuullinen, että miettii mitä tämä koira periyttää. Jos koira on luonteeltaan sellainen, että se on niin pelokas tai aggressiivinen, että se kokee olevansa uhattu omistajansa toimesta ja se puree tätä, ei tällaista koiraa tulisi käyttää jalostukseen.

Sosiaalistamisen merkitys pennun elämän alussa on äärimmäisen tärkeää, jotta pennulla tulee kokemuksia mahdollisimman laajasti elämästä, näin voidaan vahvistaa koiran itsetuntoa ja se vahvistaa myös teidän keskinäistä suhdetta. Sellainen arkuus joka tulee siitä, että koiraa ei ole sosiaalistettu riittävästi on tietenkin Eurasier kanssa mahdollista. Tämä on muutettavissa runsaalla myöhemmin elämässä tehtävällä sosiaalistamisella, vaatii omistajalta enemmän hommia, mutta helpottaa elämää pitkällä tähtäimellä. Tulen myöhemmin kirjoittamaan viikoittaisia vinkkejä pennun sosiaalistamisesta, jos sinulla on pentu kotiutumassa, ota blogini seurantaan niin saat vinkit käyttöösi.