Kilpirauhasen vajaatoiminta

 Ajattelin nyt hieman kirjoittaa rodussamme todetusta kilpirauhasen vajaatoiminnasta.  Olen jo muutamasta muusta perinnöllisestä sairaudesta kirjoittanut aikaisemmin mm Dandy Walkerista sekä haimanvajaatoiminnasta.  Lisäksi olen kirjoittanut omakohtaisesta kokemuksesta vatsalaukunkiertymästä vanhemmalla koiralla. Pääset lukemaan niitä painamalla noita linkkejä. 

Nyt tässä ajattelin hieman kertoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, huomautan heti, että en ole eläinlääkäri vaan tarina on täysin ei lääketieteellistä lätinää, joten tarkistathan aina epäilyksesi ja hoidon eläinlääkärisi kanssa. 

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Yleinen perinöllinen sairaus rodussamme. Valitettavasti tätä on myös suhteellisen hankala estää. Ainoa keino on tietenkin se, että jalostuskoirat tutkitaan. Tämän lisäksi tietenkin olisi tärkeää hieman katsoa myös sen yhden yksilön ulkopuolelle. Jos se jalostusyksilö on täysin terve, mutta sen vanhempi on sairas tai sen sisaruksista iso osa on sairastunut nuorena, niin miettisin kyllä käyttäisinkö ko koiraa jalostukseen. Tiedän myös, että osa kasvattajista ei ole kanssani samaa mieltä vaan käyttävät koiria vaikka niiden lähisukulaiset olisivat sairaita. Jos koiran vanhemmat sairastuu vaikkapa 10 vuotiaana en koe tätä huonoksi asiaksi. 

Sairastumisikä 

Kilpirauhasen vajaatoimintaan koira sairastuu tai se todetaan useasti koiran ollessa siinä 5 vuotta. On kuitenkin jonkin verran koiria joilla todetaan tämä jo alle 2 vuotiaana, joten tarkkaa ikää ei voi sanoa varmasti. Kuitenkin jos koira on yli 6 vuotias ja ei ole sairastunut niin todennäköisyys siihen, että sairastuu laskee aika tavalla. Osa koirista sairastuu kyllä vanhuuden mukanaan tuomien muutosten vuoksi. 

Oireet

Useammiten oireina on se, että koira hakeutuu lämpöön ja on kylmänarka. Normaalisti kun eurasier on koira joka nauttii talvesta ja kylmyydestä, voi yksi oire olla se, että koiralla on kylmä pienemmässä pakkassäässä. Koira on apea tai kovin rauhallinen. Tämä on yleensä omistajan vaikea havaita, koska koira voi rauhoittua ikää myöden ja sen johdosta tämä oire ei ole se mikä kiinnittää omistajan huomion. Turkki muuttuu, eurasierin turkki muuttuu useasti kuivan oloiseksi ja karvanpäät ovat ns kärvähtäneen oloiset, tietenkään muutamat karvat tai karvanvaihdon yhteydessä karvan tällaiseksi muuttuminen ei ole kilpparin oire, mutta jos koiran turkki muuttuu kokonaisuudessaan ns oudoksi kannattaa miettiä voiko tämä olla oire kilpparista. Kaikille koirille ei tule kaikki oireet tai omistaja ei kaikkia näitä huomaa, koska ne tulevat vähitellen. 

Tutkimukset

Miten sitten kilpirauhasen vajaatoiminta (kilppari) voidaan sitten todeta. Koirasta tulee ottaa verikokeet, useampi labra tarjoaa näitä ns kilpparipaketteja. Tarvitaan useampi verikoe jotta voidaan varmuudella todeta koiran sairastavan. Tgaa nykyisin tuo taitaa olla joku muu, kertoo siitä todennäköisyydestä että sairastuuko koira lähiaikoina vai eikö. No mikään varmahan tämä ei ole vaan aina verikokeet tietenkin kertoo vain juuri sen hetken tilanteen. Jos koira kuitenkin on tgaa positiivinen, en tällaista käyttäisi jalostukseen ennenkuin on muutaman kerran otettu verikokeet ja kaikki arvot ovat olleet hyviä. 

Tutkimukset kannattaa uroskoirien osalta ottaa sellaiseen ajankohtaa jolloin ne eivät ole ihan vouhkana kiimaisten narttujen hajuista. Olen huomannut, että uroksen ollessa hyvin aktiivinen seksuaalisesti eli kiihottunut narttujen hajuista vaikuttaa se myös kilppariarvoihin. Nartuilla en ottaisi juoksuissa tai niiden välittömässä läheisyydessä juurikin tuon hormoonitoiminnan vaikutuksien vuoksi. 

Mikäli yhdessä tutkimuksessa koiran veriarvot ovat hieman vinksinvonksin, jos arvot eivät ole sellaiset, että ne kertovat jo selvästi, että kilpirauhanen on tyyliin lopettanut toimintansa, ottamaan uudet kokeet esim 3 tai 6 kk päästä, eläinlääkäri tietenkin tässä asiassa on se asiantuntija. Joskus nimittäin voi hormoonitoiminta, elämän stressi tms vaikuttaa niin, että kilppariarvot ovat ns hieman sekaisin. Kun olet ottanut vähintään kahdet verikokeet ja ne näyttävät siltä, että koira sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, määrätään sille lääkkeet. 

Hoito 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito on tablettihoito. Eläinlääkäri määrää koiralle sopivan lääkityksen. Lääkityksen määrää joudutaan useasti hakemaan, että löydetään oikea annostus. Hoito vaatii myös määrävälein kontrollikäynnit eläinlääkärissä, verikokeet ja voi olla tarvetta säädellä lääkityksen määrää.  Omistajalta tämä tietenkin vaatii koiran tarkkailua sekä taloudellisesti verikokeet, kontrollit yms voivat tuottaa taloudellista rasitusta. 

Tärkeää on tarkailla omaa koiraansa ja tarpeen mukaan myös tutkituttaa koiransa jollakin aika välillä säännöllisesti, varsinkin jos lähisuvussa on kilpirauhasen vajaatoimintaa. 

kuvat ovat kuvituskuvia. 

Koiranpennun sydämen tutkiminen

Koiran pennun sydäntä kuunnellaan kun pennulle tehdään eläinlääkärin tarkastus. Kaikki kasvattajat eivät teetä tätä, mutta se on kuitenkin suositeltavaa. Pennunostajana kannattaa vaatia, että kasvattaja tekee pennulle terveystarkastuksen ennen kuin haette pennun. Tärkeää saada pentu joka on todettu terveeksi tai jos sillä on todettu joku sairaus/vika niin voitte miettiä haluatteko tällaista pentua. 

Joskus sydänkuuntelussa kuullaan sivuääniä. Sivuääniä on monenlaisia ja niitä voi olla syytä tutkia lisää. Itselläni ensimmäistä kertaa kahdella pennulla todettiin sydämen sivuääni edellisessä pentueessani. Koska eläinlääkäri totesi näillä pennuilla sivuäänen ja ko eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ei ole ns pentumurmur vaan kuuluu vakavammin, päätin tutkittaa pennut sydänultrassa. 

Sydämen ultraaminen 

Koiranpennun sydämen ultraaminen onkin sitten, jo hieman haastavampi juttu. Johtuen ihan vaan siitä, että tällaisia eläinlääkäreitä on yllättävän vähän, osa kardiologeista ei nimittäin suostu edes pentua ultraamaan. Itse soittelin varmaan kaikki eläinlääkärit jotka toimivat Jyväskylästä etelään, eli eteläisen Suomen kaikki kardiologit. Useilla ajat olivat varattuja jopa kuukaudeksi eteenpäin. Onneksi kuitenkin löysin suositellun ja hyvän eläinlääkärin siedettävän ajomatkan päästä kotoani.  Tutkittavat pennut "joutuivat" olemaan luonani hieman pidemmän aikaan, jotta sain niiden tutkimukset teetettyä. 

Mietin, kovasti voiko pennulla olla jotakin vikaa? Pennut kun kehittyivät normaalisti muiden mukana ja olivat aktiivisia, touhukkaita pentuja. Kummatkin pennut olivat ulkoisesti terveitä, lihastonus hyvä ja mitään merkkejä sairaudesta ei vaikuttanut olevan pennuissa. 

Pohdin jo ennen ultraan menoa, että mitä teen jos pennulla tai molemmilla todetaan jotakin vikaa. Leikkaushoitoa vaativan vian vuoksi päätin, että koira lopetetaan, en koe oikeaksi leikkauttaa pentua varsinkaan kun useasti leikkaukset ovat hankalia ja onnistumisprosentti ei taida olla kovin korkea. Tämä on siis täysin mutua, ei mitään faktaa asiasta. Sitten mietin, että jos pentu tarvitsee vaikka jotakin lääkehoitoa niin olisiko se mahdollista löytää pennulle koti ?  Tästä asiasta keskustelinkin niiden perheiden kanssa, jotka olivat ottamassa näitä pentuja. Toinen näistä perheistä oli valmis ottamaan pennun vaikka se tarvitsisi jotakin lääkehoitoa loppu elämänsä ja elinajan odote tämän johdosta voisi olla pienempi. Tällainen tieto tietenkin rauhoittaa kasvattajan mieltä tilanteessa, jossa joutuu pohtimaan paljon asioita samanaikaisesti. Päätin kuitenkin jo kun menin ultraan, että mikäli pennulla tai pennuilla löytyy jotakin vikaa joka ei lääkehoidolla voida hoitaa, päästän pennun taivasmatkalle. 

Itse sydänultra

Tutkimus on kivuton ja helppo, kunhan pentu pysyy paikoillaan. Pennun seisottaminen ja paikoillaan pysyminen olikin se hankalin asia tutkimuksessa. Oli kyllä hienoa nähdä erilaiset virtaukset ja kuulla kuinka eläinlääkäri kertoo niistä.  Voin sanoa, että en itse ymmärrä mitään niistä virtauksien nopeuksien määristä jne. 

Omien pentujen tulokset 

Toisella pennuista todettiin oikean eteiskammioläpän epämuodostuma, kiinnittynyt väärään kohtaan kammiota. Tämän kanssa pentu olisi voinut elää jonkin aikaa kohtalaista elämää, mutta jossakin kohdin tämä olisi tuottanut pennulle/koiralle ongelmia. Kyselin onko tätä mahdollisuus hoitaa jotenkin, eläinlääkäri mietti mahdollisuus on leikkaushoidon kautta mutta leikkaushoito ei ole kuitenkaan varma. Tämän johdosta päädyin siihen, että tämä pentu pääsi taivasmatkalle. Pentu oli aivan ihana luonteeltaan ja rakastuin tähän pentuun sen ihanan luonteen johdosta, mutta koska pentu ei olisi voinut elää kivuttomasti elämäänsä oli järkevää ja tärkeää tehdä tämä päätös. Itse en halunnut myöskään antaa pentua jollekin elämää jonkin aikaa ja sitten pentu pitäisi uuden omistajan toimesta lopettaa kuitenkin suhteellisen nopeasti. 

Toisella pennuista kardiologi ei edes kuullut mitään sivuääntä. Ultraamisessa ei löydetty mitään rakeenteellista vikaa, pennun sydän oli täysin terve. Joten tämä pentu pääsi uuteen kotiinsa ja voi hyvin tällä hetkellä. 

Pennun lopettaminen oli todella rankka päätös, mutta jos tämä tulisi vastaan joskus uudestaan varmaankin tekisin samanlaisen päätöksen. Keskustelin eläinlääkärin kanssa mistä tällainen vika voi johtua? Eläinlääkäri sanoi, että ei voi sanoa mikä siihen on johtanut mutta tämä ei selvästi ole mikään perinnöllinen vika vaan sattumaa. 

Kasvattajan päätöksiä

Kasvattajana sitä joutuu tekemään paljon erilaisia päätöksiä. Useinmiten päätökset liittyvät siihen, että minkälaista urosta ja narttua käytän yhdistelmiä jne. Lähes jokainen koiran omistaja joutuu jossakin kohdin päättämään milloin on se oman rakkaan eläimen aika siirtyä toisille metsästysmaille. 

Kasvattajana haluaisin aina "tuottaa" terveitä pentuja ja aikuisia koiria. Joskus kuitenkin käy niin että pennulla todetaan jotakin terveydellistä ongelmaa. 

Useasti pentujen sairaudet ilmenevät jo heti syntymässä tai siinä ensimmäisen 2 viikon aikana. Kun kasvattaja tarkkailee pentujaan saattaa hän huomata jonkun olevan toiminnoiltaan erilainen esim hitaampi tai kasvaa hitaammin tms. Koska kuitenkin osa vioista on sellaisia jotka eivät näy päälle päin vaan vaativat ell tutkimuksen, on tärkeää että pentutarkistukset tulee tehtyä ennen pentujen omaan kotiin luovuttamista. 

Itse monasti mietin näitä teettäessäni, että tutkimuksen ollessa varsin pintapuolinen, mitä mahdollisuuksia ell oikeasti on löytää mitään sairauksia. Oikeastaan ne mitä näissä pentutarkeissa löydetään ovat, napatyra, kivesviat (lähinnä ei laskeutuneet kivekset), purentaan liittyvät viat, sydämen kuuntelussa löydettävät sivuäänet, sekä muut ulkoiset koiran rakenteeseen liittyvät viat. 

Koiran rakenteeseen liittyvät viat

Nämä ovat kyllä varmasti jo kasvattajan havainnoimia ennen kuin pennut ovat 7 viikkoisina pentuetarkastuksessa. Mutta kaikki nivelten liikkuvuus, lihastonus yms olisi tärkeää ell huomioida tarkastuksessaan. Huomaan, joka kerta että nämä ovat aina erilaiset riippuen ell kiireestä, ja ehkä myös muusta tilanteesta. Toisinaan koirat tutkitaan tarkkaan ulkoisesti ja niiden nivelten liikkuvuus testataan. Ja sitten toisinaan ell vilkaisee hieman pennun suuhun ja korviin, sen jälkeen ulkoinen tarkastus on suoritettu. 

Napatyra

Napatyra on vaiva joka voi syntyä esim kun emä hieman liian innokkaasti tai liian lyhyeksi katkaisee napanuoran. Joskus eurasier emot ovat hyvin vahvan hoivavietin omaavia jonka johdosta ne voivat hieman raivokkaasti katkoa napanuoraa ja nyhtää sitä, jolloin voi syntyä napatyra. Tyra voi olla koiralle hankala ja saattaa vaatia leikkaushoitoa. Jos tyra on kuitenkin pieni, voi sen saada katoamaan pentuaikana, ilman leikkaushoitoa. 

Laskeutumattomat kivekset

No ne pienen pienet herneenpalot jotka siellä voivat hissata edestakaisin. Ell tarkistuksessa voidaan todeta, että jompi kumpi tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että niitä ei olisi tai etteikö ne voisi laskeutua myöhemmin. Useasti pennulla ne ovat laskeutuneet ennen luovutusikää. Toisinaan voi kestää hieman kauemmin. Mikäli toinen kives jää laskeutumatta niin silloin on tietenkin tärkeää leikata se pois, koska se voi aiheuttaa koiralle suuriakin ongelmia aikuisuudessa. Mikäli pentuetarkissa on laskeutumaton kives tai molemmat ovat kateissa ei ole vielä ongelmaa vaan ihan rauhassa odottelisin koiran rokotuksilla käyntiä, jos ne eivät löydy toisilla rokotuksilla tai viimeistään koiran ollessa vuoden ikäinen,  silloin voisi olla hyvä tutkia asiaa lisää. 

Sydän kuuntelu 

Eläinlääkärit kuuntelevat koiran sydänäänet. Joskus niissä kuuluu sivuääniä, osa niistä on ns. pentumurmur jotka katoavat yleensä jo pennun toisiin rokotuksiin mennessä. Osa niistä on sellaisia, että ei voit tietää ennenkuin pennun sydän on ultrattu. Osa kasvattajista ei tätä tutkimusta tee tai sitä korvaa pennun ostajalle. Olin ensimmäistä kertaa tämän tilanteen edessä edellisen pentueeni osalta. Kahdella pennuista todettiin sivuääni. Koska haluan itse tietää missä mennään pentujen terveyden suhteen, halusin tutkituttaa pennut ultralla. Kerronkin tästä lisää seuraavassa blogikirjoituksessani. 

Koen tärkeänä, että pennuille tehdään eläinlääkärintarkistus, jossakin kohdin itse mietin tuon mielekkyyttä. Tärkeää se kuitenkin on jo kasvattajan oman mielenrauhan vuoksi, kun olet luovuttanut pennut ne ovat olleet terveitä. Se, että pennut ovat terveitä noiden asioiden osalta mitä pentutarkissa tutkitaan,  ei tietenkään anna takuita siitä, että koira olisi terve loppu elämänsä.  Mutta silloin kasvattaja voi kuitenkin olla rauhallisemmin mielin kun on tehnyt kaiken mitä hän voi tehdä. 

Jalostuskoiran valintaa, miksi se on niin hankalaa joskus.

Miten itse teen valintoja yhdistelmistä ? Ensiksi tietenkin lähden pohtimaan mitä narttuani käytän jalostukseen. Miksi valitse juuri tämän nartun jalostukseen? Minun kasvatus on vielä hyvin pienimuotoista ja narttuja ei ole kovasti käytettävissä. Omia kasvatteja on kaiken kaikkiaan kuitenkin vain 27 pentua. Ja tietenkään kaikki eivät ole niitä yksilöitä joita voisin itse käyttää jalostukseen. Eli tämä rajaa jo aika paljon omia mahdollisuuksia narttujen valinnasta.

Huonoa tuuria? 

Jätän yleensä pentueesta yhden nartun sijoitukseen tai kotiin. Koska kotiin voi jättää vain rajallisen määrän koiria niin olen sitten pyrkinyt jättämään sijoitukseen nartun pentueesta. Kaksi aikaisempaa sijoitusnarttuani eivät ikävä kyllä olleet jalostukseen soveltuvia koiria. Voiko siis olla huonompaa tuuria sijoituskoirien suhteen ? 

Yhden lonkkatulokset olivat sen verran huonot, että tätä yksilöä ei voinut käyttää jalostukseen. Toisesta pentueesta jätetty narttu ei omannut riittävää libidoa, jotta lisääntyminen olisi ollut mahdollista. Tällä hetkellä lisääntymisikäisiä narttuja kotonani on kaksi.

Narttu tietenkin pitää terveystutkia, jotta voidaan miettiä nartun jalostukseen käyttöä. Kun narttu on todettu terveeksi, voidaan huolettomammin lähteä miettimään sitä yhdistelmää, joka on jo tietenkin kasvattajan mielessä ollut pidemmän aikaa.

Pohdiskelua

Itse pohdiskelen jo nartun ollessa pieni, että mitäköhän urosta mä tälle voisin käyttää ja se suunnitelma saattaa jo silloin olla niin valmis ja jää pysyväksi. Toki paljon ehtii tapahtua siinä ennen kuin narttu on jalostusikäinen. Se minkä ikäisenä narttua aloitetaan jalostukseen käyttämään on myös mietittävä. Mikäli narttua miettii käyttävänsä useamman kerran kuin yhden kerran niin on syytä miettiä minkä ikäisenä ensimmäisen kerran käyttää narttua. Narttua toki voi käyttää vielä vaikka 7 vuotiaana jos narttu on synnyttänyt aikaisemmin. Vanhemman nartun käyttäminen jalostukseen on mielestäni narttua kohtaan väärin. Vanha narttu ei vaan enää jaksa hoitaa pentuja ja eikä myöskään palaudu synnytyksestä sekä pentujen hoidosta niin nopeasti ja hyvin kuin nuorempi narttu. Tämä vaikka Kennelliiton ohjeiden mukaisesti narttua voi käyttää jalostukseen sen ollessa vaikka 8 vuotias, mikäli se todetaan hyvä kuntoiseksi. Itse en tässä hetkessä koe järkeväksi käyttää vanhaa narttua jalostukseen.

Kun nyt sitten on tehnyt sellaiset suunnitelmat, että käytän nyt tätä narttua Ö ja toiveissa on käyttää sitä vaikkapa kaksi kertaa. Sitten mietin ja pohdin minkälainen narttuni on 2 vuotiaana, onko se vielä niin pentumainen että jos sillä pentuja tulee niin se vaan riehuu niiden kanssa eikä ymmärrä niiden hoitamisesta mitään ? No toki useasti koirilla on vanhat emänvaistot ja ne hoitavat pentujaan hyvin vaikka olisivat nuoriakin. Kuitenkin ajattelen, että koiralla on hyvä olla ns lapsuus/ nuoruus ja vanhuus jolloin sitä ei käytetä jalostukseen. Mielestäni alla 2 vuotiasta narttua ei tulisi vielä käyttää jalostukseen.

Jos mietin, että haluan tätä narttua käyttää kaksi kertaa jalostukseen pitää tietenkin miettiä mikä on mahdollinen astutustiheys myös. Itse en suosi joka juoksusta astuttamista vaikka se kerran on nartun jalostuksellisessa käytössä sallittua. Mielestäni se rasittaa narttua liikaa. Jos mietin palautumista pennuista, jo se että nartun turkki palautuu normaaliksi kestää eurasierilla noin 8 kk pentujen syntymästä. Silloin narttu on palautunut edellisesti pennuista ja jos juoksuväli on vaikka se 6 kk niin nartulla saattaa olla uudet juoksut heti kohta kun on palautunut edellisestä ja jos heti uudestaan astutetaan on se nartulle aikamoinen stressi. Koska tämä kuitenkin on sallittua tapahtuu sitä jonkin verran myös eurasier-kasvattajien keskuudessa, ja jokainen tietenkin tekee omat ratkaisunsa asioissaan.

Eli suurimmat pohdinnat nartun osalta ovat koska, kuinka monta kertaa, milloin aloittaa, miten paljon väliä pentujen välissä, nartun terveystulokset, libido, juoksuväli, kasvattajan muu elämäntilanne ja muutama muu muuttuja vaikuttaa nartun valintaan ja ajankohdan valintaan. Ja vaikka olisit kasvattajana tehnyt ns valinnan, että nyt se narttu astutetaan, niin narttu voi olla eri mieltä asiasta. Seuraavaksi kirjoittelen hieman uroksen valintaprosessistani.

Paraneminen vatsalaukunkiertymästä

 Ehkä oletkin lukenut aikaisemman blogikirjoitukseni Bellan vatsalaukunkiertymästä. Kauhun hetket koiranomistajan elämässä. 

Lopettelin tuon edellisen kirjoitukseni uudenvuoden aattona, jolloin oli selvitty juuri suurimmasta vaarasta. 

Hain Bellan leikkauksen jälkeisenä päivänä kotiin. Bella oli ei pirteä ja hieman kivulias haettaessa. Lähti mukaani kuitenkin tyytyväisenä. Kotiin päästiin ja muut koiruudet halusivat tietenkin kovasti tulla tervehtimään ja pääsivätkin lyhyesti tervehtimään Bellaa. Tervehtemistä oli kuitenkin hieman rajoitettava, jotta innostus ei menisi ns ylitse. Yleensä tällaiset, että joku koiristani on poissa hetken äityvät hieman riehakkaiksi. Nyt Bella ei kuitenkaan halunnut olla edes paikalla tuossa riehaantumisessa. Joten Bella siirtyi toiseen huoneeseen lepäämään ja olemaan rauhassa. Toiset koiruudet jäivät sitten toiseen huoneeseen. Näin pystyin varmistaan levon ja rauhan. 

Hoito-ohjeiden mukaan Bella tarvitsee useita kertoja päivässä pieniä annoksia ruokaa, sekä kaksi viikkoa ainoastaan hihnassa liikkumista, ei minkäänlaista hyppelyä tai esim huonekaluilla. Bellalle määrättiin kolmea eri kipulääkettä sekä pahoinvoinnin estolääkitystä. Lääkkeitä piti antaa tietenkin kipujen mukaan, mutta ensimmäisinä päivinä lääkkeitä oli hyvä antaa siten, että koiralla ei olisi kipuja. Onneksi olen oppinut tunnistamaan hyvinkin tarkkaan miten Bella ilmaisee kipua, joten pystyn lisäämään tarvittaessa lääkettä. 

Onneksi satuin olemaan Convid-19 pandemian johdosta etätöissä ja kotona, pystyin olemaan kokoajan läsnä. Bella oli ensimmäiset päivät varsin kivulias ja lääkkeitä tarvitsi antaa maksimimäärät. Ruoka alkoi maistumaan ensimmäisen päivän jälkeen ihan hyvin. Ensimmäinen ruokailu tuotti kuitenkin selkeästi kipua ja seuraavaa ruokailua Bella selkeästi mietti, että tuo sattui viimeksi. Löysin sopivan aikatauluksen suhteessa ruokaluihin ja lääkkeen antoon, näin ruokailut alkoi sujumaan hyvin. Suolen toimintaa piti tarkkailla, mutta se toimi ihan hyvin heti alusta alkaen. 

Haavanhoitoa oli yllättävän vähän. Olin valmistautunut desifiointiin ja siteiden jatkuvaan vaihtamiseen yms. Mutta ohjeina olikin, että ei desifiointia vaan jos haavan alue on likainen se tulee huuhdella vedellä ja kuivata hyvin. Luoja onneksi antoi meille pakkaspäiviä ja puhdasta lunta, joten haava pysyi puhtaana koko ajan. Pari päivää haava vuosi kirkasta verta, mutta tämän jälkeen se oli kuiva, joten ei ollut tarvetta haavan hoitoon. 

Ensimmäiset yöt nukuin Bellan kanssa lattialla, koska halusin varmistaa, että kuulen tai Bella pääsee pyytämään apua jos tarvetta on. Jos olisin nukkunut sängyssäni niin olisin joutunut aitaamaan sängyn siten, että Bella ei sinne pääsisi ja näinollen ei olisi myöskään päässyt pyytämään apua. Minä kun nähkääs nukun aika sikeästi. Bella nukkui lähelläni tyytyväisenä. Bella on aina ollut sellainen, että kun on kipua tms niin silloin erityisesti hakeutuu lähelle. 

Onneksi kotonani on pentueaitauksia joita hyödyntämällä pystyi sulkemaan koirilta pääsyn sohvalle sekä sänkyyn. Kyllä minun koirani saavat hyppiä huonekaluille, tässä tilanteessa se piti nyt sulkea pois. Nyt kun tuo kaksi viikkoinen on ohitse. Voi mikä tungos on ollut sängylleni :D  Nyt uskon, että tästä selvittiin. 

Vatsalaukun kiertymä

 Tiedän rodussa monien koirien kuolleen vatsalaukun kiertymään. Olen aina huolehtinut, että ennen ja jälkeen ruokailun ollaan rauhassa, ei riehumista eikä lenkkejä jne. 

En kuitenkaan ajatellut, että kirjoittaisin tästä asiasta omakohtaista kokemusta. Kerron kuitenkin nyt mitä meillä tapahtui. 

28.12. normaali päivä, olin kotona koko päivän koirien kanssa sitä sun tätä touhuten. Koirat söivät klo 15-16 välissä ruokansa, jonka jälkeen lepäiltiin tunnin verran. Klo 19 aikaan Bella alkoi oireilemaan, kipua. Koira seisoo paikallaan ja läähättää, hakeutuu lähelle ja on levoton. Tulee viereen ja omasta mielestäni hakee apua. Joskus aikaisemminkin Bella on tällä tavalla oireillut ja oireet ovat menneet ohitse kun olen antanut kipulääkkeen jota kotona käytettävissä.  Sitten ajattelin, että ehkä tarvitsee vaan hieman kävelyä ja tämä pieru tms ongelma lähtee pois. Käytiin pienellä lönks lönks kävelyllä, hidas tahtisella kävelyllä. Jolla Bella tekikin tarpeensa ja kotiin palattua koira rauhoittui. 

Klo 2030 aikoihin koira pyysi ulos, aidatulle pihalle, jonne sen päästin. Koira oli siellä sen 10 min kunnes menin katsomaan mikä tilanne, koira tulee pihan perältä uikuttaen. Jolloin totesin, että tilanne on vakava ja päätin lähteä samantien eläinlääkäriin. Soitin Saaren klinikalle ja siellä sanottiin, että hän ottaa kyllä koiran vastaan. No huutava koira autoon ja menoksi. Pääsin Saaren klinikalle ja ell katsoi koiraa, ei edes koskenut koiraa totesi, että todennäköisesti vastalaukun kiertymä, mutta en voi täällä tehdä asialle mitään. Voin sanoa, että tässä kohtaan oli murha aika lähellä. Ai pyysit tänne vaikka tiedät että et voi auttaa asiaa mitenkään. No siinä vaiheessa koira oli nostettava autoon ja lähdettävä ajamaan kohti seuraavaa mahdollista auki olevaa paikkaa jossa voidaan koira leikata. Soitettu Tammistoon josko siellä pystyttäisiin ottamaan koira vastaan ja tekemään sille jotakin. Siellä vastattu, että kyllä he voivat leikata koiran heti kun olet täällä. Ajettu nilkka suorana kohti Tammistoa. Koira huutaa tuskasta koko matkan Keravalle asti, kun koira hiljeni luulin sen kuolleeen. 

Onneksi näin vilauksen sen liikkeestä ja jatkoi matkaa kohti sairaalaa. Sinne päästyäni, koira ei enään omin jaloin suostu liikkumaan. Koira on paisunut oikeasti vatsastaan todella isoksi. Hoitaja tulee kantamaan koiran sisälle. Menee heti hoitoon. Viedään röntgeniin ja todetaan torsio, eli vatsalaukun kiertymä. Eläilääkäri kysyy hoidetaanko vai lopetetaanko koira. Koira pitää leikata nopeasti jotta sen paranemis mahdollisuudet ovat vielä suhteellisen hyvät. Hinta-arvio oli sen verran korkea, että piti soitella ystävälle saisinko lainaan rahaa, koska sellaista summaa ei löydy tililtä.  Kerrottu, että koira leikataan. Riskinä tietenkin leikkauksessa on että sydän ei kestä tai tulee muita isoja komplikaatioita ja koira ei selviä. Lisäksi tietenkin torsiossa on se  riski, että kiertymä on voinut tapahtua niin, että sisäelimet ovat kietoutuneet vatsalaukun kanssa tällöin kuolion riski on isompi. 

Bella jäi sairaalaan leikkaukseen ja tehohoitoon. Sain soiton klo 01 yöllä, että leikkaus on sujunut hyvin ja torsio on saatu hoidettua. Ei ollut vielä isompaa kuoliota syntynyt. Vatsalaukussa pieni alue jossa kuoliota, mutta sitä ei poistettu ajatuksella, että paranee. Koira ei vielä tuossa kohdassa ollut hereillä. Joten vielä sai pohtia herääkö koira vielä vai kuoleeko se kuitenkin tuohon leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon. 

Aamupäivällä sain soiton, että Bella on kyllä heräillyt ihan hyvin, mutta ei ole suostunut syömään mitään. Sanoinkin, no sen kyllä uskon, Bella luulee, että yritätte kuitenkin vaan myrkyttää sitä :D 

Haettaessa Bella ei ollut oma itsensä, tuli kyllä iloisena vastaan, mutta häntä oli alhaalla ja koira hieman tärisi oli mielestäni kivulias. Tästä sanoinkin ell kertoi, että voi olla opiaateista johtuvaa hönttiä oloa.  Koira autoon ja apteekin kautta kohti kotia. Muut koirat tietenkin ihan into pinkeenä, että kaveri palasi. Bella ei niinkään innoissaan. Bellan kanssa menimme erilliseen tilaan jotta Bellalla oli mahdollisuus rauhoittua. Tässä kohdassa jo piti olla heti yhteydessä takaisin ell, koska koira oli selkeästi kivulias ja ohjeiden mukaan lääkkeitä saisi antaa vasta 5 tunnin päästä. Onneksi saimme ohjeistuksen, jolla voimme lisätä kipulääkettä ja tämä auttoikin. Ruokaa pitää antaa useasti ja vähän kerrallaan, jotta vatsa ei uudestaan kaasuunnu.  

 Nyt ohjeiden mukaan pitää 2 viikkoa ulkoilla hihnassa ja ei saa hyppiä mihinkään, joten tuo tulee olemaan hieman hankalaa. 

Tätä kirjoittaessani on uuden vuoden aatto, toivottavasti saamme Bellan kanssa vielä viettää monta hyvää yhteistä vuotta. 

Haiman vajaatoiminta

Haiman vajaatoiminta eli EPI, on vakava sairaus joka aiheuttaa koiran elämään huomattavaa haittaa. Koira oirehtii yleensä ns läpipaskona eli jatkuvaa ripulointia, tai useasti ripulilla. Koira syö runsaasti, mutta silti laihtuu. Koira yleensä sairastuu tähän tautii nuorena. Haimatulehdus  voi johtaa vajaatoimintaan, Hoitona on tarkka ruokavalio, lisävitamiinit ja mahdollisesti esim sianhaiman syöttäminen. 

Suora lainaus eurasierin JTO;sta

 "Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan haiman vajaatoimintaan on sairastunut 1 koira. 

Tämän lisäksi jalostustoimikunnan tiedossa on 2010–2016 on jalostustoimikunnalle tullut ilmi 5 uutta haiman vajaatoimintatapausta. Vuosina 2011–2016 jalostustoimikunnalle toimitettiin 123 uutta haimatulosta, ja toimitetuissa tuloksissa yhdessä oli todettu haiman vajaatoiminta.

 Haiman vajaatoimintaa, samoin kuin muita autoimmuunisairauksia saadaan vähennettyä muun muassa käyttämällä uusristeytyksiä, joista löytyy DLA-monimuotoisuutta.

 Yhdistyksen jalostussuositusten mukaan kaikilta jalostuskoirilta tulee tukia TLI ja haiman vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Koiran verestä määritetään TLI-pitoisuus. TLI (trypsin-like immunoreactivity) viitearvot ovat 5.0–34.0 ug/l. 

Haiman vajaatoiminnan vastustaminen on hankalaa, johtuen siitä, että vain IFEZ-maat tukituttavat koirat haimanvajaatoiminnan osalta. Jalostustoimikunnan tiedossa on useita koiria ulkomailta, jotka ovat sairastuneet haiman vajaatoimintaan, joten myös Suomessa tulee kiinnittää asiaan huomiota ja jatkaa koirien tutkimista."

Eli jos tästä nyt voisi vetää mutkat suoriksi niin Suomessa on muutamia koiria jotka ovat sairastuneet haimanvajaatoimintaan. Sairaus ei määrällisesti ole rodussa mitenkään merkittävässä osassa. Jostain syystä tämä sairaus on kuitenkin suurikin peikko. 

TLI- testi kertoo kyllä jos koiralla on haimanvajaatoiminta tai haimatulehdus, mutta testi ei kerro sitä sairastuuko koira ko tautii myöhemmin elämässän tai sitä, että kantaako koira sairausgeeniä. Tarvitsisimme käyttöömme geenitestin jolla saamme selville onko koira kantaja ja tämän testi tuloksena voisimme oikesti välttää paremmin haimanvajaatoimintaan sairastumisen. 

Hauska tämä viittaus JTO:ssa että tiedossa on useita koiria ulkomailta jotka ovat sairastuneet haiman vajaatoimintaan. Suomen Eurasier kerhon julkisessa haimatulosten listasta (10.11.2020 tilanne ) tutkittuna ei löytynyt yhtäkään ulkomaista koiraa jolla olisi todettu haiman vajaatoiminta. Jos taas tällä lauseella viitataan ulkomailla olevaa tilanteeseen, se ei käsittääkseni vaadi Suomessa vuosittaisia verikokeita koirilta.  Vai onko niin, että näitä tuloksia ei sitten ole jostain syystä julkaista. 

Itse ajattelen tärkeimmäksi keinoiksi koirien taustojen tuntemisen. Tällä tarkoitan sitä, että haimanvajaatoiminnan periytyvyys vaatii käsittääkseni molemmilta vanhemmilta sairautta kantavan geenin. Nyt kun meillä ei ole käytössämme geenitestiä niin teemme yhdistelmiä hieman ns tuurilla.  Kun selviää, että pentueessa joku sairastuu haiman vajaatoimintaan tiedetään taas, että vanhemmat kantavat geeniä ja ehkä taas pitää miettiä voinko käyttää näiden vanhempien jälkeläisiä toisista yhdistelmistä vai kierränkö ? Valitettavasti vaan tämän tiedon löytäminen tai saaminen ei ole ihan yksinkertaista. Kaikki kun eivät ilmoita sairaan koiransa tuloksi kerholle tai kasvattajalle, tai sitten kasvattaja ei ilmoita tietojaan eteenpäin. Miten voisin saada tietooni enemmän näitä asioita? 

JTO:ssa viitataan IFEZ:n tietokantaa, johon palaan seuraavassa blogissani. 

Eurasier ja Dandy Walker

Eurasierilla on todettu geneettinen sairaus joka johtuu geenivirheestä. Geenivirhe tuottaa epänormaalia aivojen muodostumista. Aivojen epämuodostuminen liittyy pikkuaivoihin ja sen ympärillä olevan nesteen lisääntymiseen. Pikkuaivot ovat motoriikan, koordinaation sekä tarkkuuden keskus. Kaikilla pikuaivoihin vaikuttaviin sairauksilla on vaikutusta koordinaatioon ja ne voivat aiheuttaa ataksiaa.

Kaikilla pikkuaivoihin vaikuttavilla sairauksilla on vaikutusta koordinaatioon ja ne voivat aiheuttaa ataksiaa. Häiriön pääominaisuus on pikkuaivojen hypoplasia, neljännen kammion laajentuminen ja kahden pienen pallonpuoliskon välissä oleva pieni tai kokonaan puuttuva aivojen osa, joka tunnetaan nimellä pikkuaivojen vermis.

Neljäs kammio on osa kammiojärjestelmää ja se on yksi nesteellä täytetyistä onteloista aivoissa ja se on aivokasvain-kallonsisäisen ependymomaalisen kasvaimen muodon yleinen esiintymispaikka.

Tutkimus jossa 14 läheisesti toisiinsa sukua olevassa Eurasierissa tunnistettiin tasainen pikkuaivojen epämuodostuma, jolle oli tunnusomaista pikkuaivojen vermiksen ja vähemmässä määrin aivopuoliskojen kaudaalisten osien johdonmukainen puuttuminen. Hydrokephalus oli lisäominaisuus joillakin koirilla. Kaikilla koirilla oli progressiivinen ataksia, joka oli havaittu jo koirien ollessa 5-6 viikon ikäisiä.

Muut tutkimukset voivat myös osoittaa pikkuaivokuoren takaosan keskiviivan alueen, joka on vastuussa lihasten ja kystan muodostumisen koordinoinnista lähellä kallon sisäosaa. Näkyviä oireita voivat olla oksentelu, henkinen hidastuminen, kallonsisäinen paine, jota pidetään makrokefaliana, näkyvä otsa ja ärtyneisyys.

Kaikki nämä poikkeavuudet aiheuttavat yleensä ongelmia liikkumisessa, koordinaatiossa, älyssä, mielialassa ja muissa neurologisissa toiminnoissa. DWLM-koirilla on progressiivinen pikkuaivojen ataksian muoto. Ataksia vaihtelee koirien vakavuuden mukaan lievästä koko kehon heilumisesta, lievästä liikkeen koordinaation puutteesta, hienovaraisesta dysmetrisestä kävelystä, epätasapainosta ja lantion raajojen ataksiasta vakavaan pikkuaivojen ataksiaan pennuissa ja kohtauksien kaltaiseen tipahtamiseen tai kaatumiseen. Joillakin koirilla on epilepsian kaltaisia kohtauksia.

Dandy-Walker-Linken epämuodostuma (DWLM) johtuu mutaatiosta VLDLR-geenissä. VLDLR-geeni koodaa transmembraanireseptoria VLDLR, joka kuuluu pienitiheyksiseen lipoproteiinireseptoriperheeseen (LDL). Yhdellä toisen reseptorin kanssa sillä on rooli biokemiallisessa polussa, joka kontrolloi neuroblastien migraatiota aivokuoressa ja pikkuaivoissa. Neuroblast on solu, joka kehittyy neuroniksi tämän siirtymävaiheen jälkeen. Kun VLDLR-reseptoria ei ole tai se ei toimi, neuroblastien migraatiota ei voi tapahtua, mikä johtaa keskushermoston kehittymättömyyteen.

DWLM-häiriö periytyy autosomaalisesti resessiivisellä (=väistyvällä) tavalla. Aiheutuneen mutaation suhteen koira voi olla puhdas, kantaja tai sairastunut. Sairastuneen pennun vanhemmat ovat väkisinkin heterotsygootteja eli kantavat yhtä mutantti-alleelia (=geenimuodot eli vastingeenit). Heterotsygooteilla koirilla ei ole oireita. Mutaation homotsygoottisilla koirilla sen sijaan näkyy oireita Dandy-Walkerimaisesta epämuodostumasta. Periaatteessa siis jokaisella pennulla on 25 % mahdollisuus sairastua, 50 % mahdollisuus olla oireeton kantaja ja 25 % mahdollisuus olla terve. Sveitsissä tehdyssä tutkimuksessa 16 % testatuista koirista oli heterotsygootteja kantajia. Tämä korkea kantaja-prosentti todistaa DWLMgeenitestauksen tarpeellisuuden ja tärkeyden, jotta voidaan välttää sairastuneet pennut.

 Selkärangan MR-aivokuvat (T2-painotetut) sairastuneista Eurasier-koirista paljastavat merkittävän keskilinjan vian, jossa puuttuvat pikkuaivojen vermiksen (keskiviiva) ja pikkuaivojen pallonpuoliskojen (sivusuunnassa) kaudaaliset osat yhdessä suuren retroserebellaarisen nesteen kertymisen kanssa. A: koira 6; B: koira 7; C: koira 9; D: koira 10. Kuvat A ja D sijaitsevat ventraalisesti enemmän kuin B ja C.

 Poikittaiset MR-aivot (T2-painotetut) neljästä kärsivästä Eurasier-koirasta pikkuaivojen jalkojen (B) ja pitkänomaisen pään (A, C, D) tasolla. Myelenkefaloni vaikuttaa merkityksettömältä. Neljännessä kammiossa on kystamainen ulkonäkö rostralisissa osissa (B) ja se on jatkuva retroserebellaaristen aivo-selkäydinnesteen kertymisten kanssa kaudaalisemmissa osissa (A, C, D). A: koira 6; B: koira 7; C: koira 9; D: koira 10.

Tämä on siis varsin vakava sairaus, jota on löydetty eurasierilta. Nykyisin tutkitaan kaikki jalostukseen käytettävät koirat geenitutkimuksella. Onneksi tähän liittyy geenitutkimus jolla saadaa selville onko koira kantaja, sairas vai terve. Kun jalostukseen valitaan koira on tärkeää sen tutkiminen tämän sairauden osalta. Itse en tiedä, että Suomessa olisi syntynyt tällaista pentuetta. Toivottavasti kaikki tutkituttavat koiransa tämän geenin osalta, tutkimus on kuitenkin kertaluonteinen. 

Lähteinä käytetty ;

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4323131/

Eurasier JTO

Sairas rotu ?

Eurasierkasvattajana saan jatkuvasti sähköposteja mahdollisilta pennunostajilta. Uutena ilmiönä tänä vuonna on tullut kommentit siitä, että eurasier olisi sairas rotu. Kerrotaan, että ovat vertailleet rotua muihin rotuihin ja jäävät miettimään kuinka sairas eurasier oikein on.

Hämmentyneenä mietin, mistä tällainen ajatus on pentua miettivien mieleen tullut.  Joskus olen kuullut väitteitä siitä, että eurasier olisi rakenteeltaan sairaampi rotu kuin esim saksanpaimenkoira  ( näyttelylinjainen). 

Päätin kirjoitella rodussa esiintyvistä sairauksista muutaman blogikirjoituksen. En tule blogissani keskittymään sairauksiin, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että on tärkeää aukikirjoittaa asioita itselleni ja ehkä niistä hyötyy myös joku muu. 

Tämän kertaisessa blogissa keskityn luustoon. 

Eurasiereilta jotka ovat syntyneet vuosina 2010-2020 on tutkittu lonkat 46 % tuona aikana syntyneestä populaatiosta ja A-lonkkaisia on 65 %, B-lonkkaisia 25 %. Joten en nyt väittäisi ainakaan lonkkien oleva iso ongelma rodussa. 

Kyynärissä samalta ajalta, samalta populaatiolta tuloksena 0/0 oli  96 % tutkituista koirista. 

Patellaluksaation osalta   samana aikana populaatiosta on tutkittu vain 37 % joista kuitenkin 97% on 0/0 tuloksella. 

Viimeisinä vuosina on alettu jonkin verran tutkia selkää, nyt kun asiaa tutkitaan uutena löytyy sieltä tietenkin jonkin verran ongelmia. 

Kaiken kaikkiaan Eurasier on mielestäni luustoltaan ja rakenteeltaan hyvinkin terve koira. 

Eurasieria tutkitaan kyllä aika vähän kun tutkii tilastoja niin jos alle puolet syntyneestä populaatiosta on tutkittu esim lonkkien osalta ei se tietenkään kerro koko rodun tilanteesta varmasti tilastoa. Se tietenkin onkin yksi asia, mikä itseäni mietityttää miksi koiraa ei tutkita vaikka kasvattajalle pentua ostaessa asia on luvattu tehdä.